maanantai 4. maaliskuuta 2013

Yksinoloharjoituksia

Viime viikolla lapsenlikkana oli Teemu. Tuli ihan mieleen perheet joissa on pieniä lapsia; kun isä tulee väsyneenä töistä kotiin, niin äiti on hermoromahduksen partaalla hoidettuaan pienokaista...
Ei ole helppoa pienen koirankaan kanssa. Ainakaan aina.
Tällä viikolla vanhempainvapaasta nautin minä. Aamulla oli kovasti pakkasta, joten käytiin ihan pienellä lenkillä Ellan ja Lilin kanssa. Syötiin aamupalaa, käytiin ulkona, leikittiin, käytiin ulkona, koirat torkkui minun pestessä pyykkiä, käytiin ulkona...
Ja sitten alkoi harjoitukset. Menin sohvalle lukemaan kirjaa ja jätin koirat portin taa. Ella katsoi minua kärsivä ilme kasvoillaan, anoen lupaa päästä mukaan. Lili hyppi ja pomppi ja manaili mokomaa porttia ärsyyntyneen pennun äänellä. Tätä kesti hetken, ja kun Ella lopulta luovutti ja kävi pedilleen makaamaan, niin Lilikin seurasi. Jatkoin kirjan lukemista tovin, ja vaikka tulikin ulos huoneesta ja aloin puuhastelemaan niin koirat jäivät pedille makaamaan. Hienoa!
Hetken päästä kävin ihan ulkona saakka. Ella tuli ovelle saatille, Lili jäi makoilemaan. Tulen hetken päästä takaisin sisälle, ja kun tilanne vaikuttaa rauhalliselle, niin menen takaisin ulos. Teen lumitöitä ja juoruilen naapureiden kanssa. Palaan sisälle tsekkaamaan tilanteen, joka on yhä rauhallinen. Mahtavaa!
Tämän jälkeen kävin molempien koirien kanssa pienellä metsälenkillä. Sisälle päästyä menen taas portin taa, jättäen koirat keskenään. Tällä kertaa Lili on sitä mieltä että on Suuri Vääryys ettei pentua huomioida. Portilla pitää huudella ja sitä vastaan pitää pomppia. Hetken päästä tilanne kuitenkin rauhoittuu, ja koirat käyvät lepäilemään.
Yksin- tai oikeastaan kaksinoloharjoitukset ovat siis sujuneet hienosti.
Ella on ollut aivan uskomaton, minä näet pelkäsin että tyttö olisi kovakourainen pentua kohtaan, mutta huoleni oli turha. Viikon yhdessä olon jälkeen Ella antaa pennun kiipeillä päällään ilman että edes komentaa. Lenkille lähtiessä Lili tahtoo näykkäillä Ellaa kyljestä, repiä hihnasta ja kaikkea muuta mahdollista mitä nyt pentu vaan voi keksiä. Vaan ei Ella tästäkään välitä. Muuta kuin että tahtoisi mennä lujempaa - joka taasen aikaansaa hihnassa vetämistä, joka ei ole sallittua. Ihan helppoa näiden kahden riiviön kanssa meno ei ole, muutenkuin että ottaa pennun kainaloon.
Autoiluharjoituksiakin ollaan tehty, ja nyt molemmat koirat rauhoittuvat nätisti häkkiin pienelle kerälle. Viime viikolla yhtenä aamuna Lili pääsi yksin häkkiin, silloin piti huutaa vähän pentuhuutoa, mutta siitäkin toivuttiin hetken kuluttua.
Ella on siis ollut varsin hieno isosisko pikku-Lilille, kiltti kuin mikä. Ja täytyy sanoa että tällä kertaa pennun kanssa on Paljon Helpompaa kuin viimeksi. Sitä on itse kokeneempi, toisen koiran läsnäolo auttaa, ja riiviö on riiviö.
Että tälläistä täällä. Varsin mukava vanhempainvapaa pentuperheessä.

Spanielit valppaana...


Ella tulla touhottaa korvat pystyssä...


Lili tarkkailee


Pikkukoiran paras paikka!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti