KKKkisoissa...

Tänään suunnattiin koko perheen voimin agilitykisoihin. Me Ellan kanssa kisaamaan, ja Lili isännän kanssa yleisöksi seuraamaan.
Ellalla oli hauskaa. Ihan koko rahalla. Tyttö nautti menosta, mutta kontakti ohjaajaan oli hiukan hukassa.
Ekalla radalla oli haasteellinen u-putki, jossa ensimmäinen sisäänmeno veti koiria puoleensa kuin magneetti. Seurasin radan sivusta kun koira toisensa jälkeen valitsi putken väärän pään, ja totesin että tuohon on pakko ehtiä tekemään valssi. Rata alkoi hyppy - puomi - hyppy- ja sitten olikin se putki edessä.
Päätin edetä yli puomin puolivälin ennenkuin annan koiralle liikkeellelähtökäskyn, jotta ehdin valsiin ennen putkea. Yritys hyvä, mutta koska jännitän putken onnistumista niin kovasti, niin teen emämokan - keskityn omaan valssaukseeni ja suunnannottoon (putki on 45 asteen kulmassa edelliseen hyppyyn nähden), niin että koira pääsee sujahtamaan selkäni takaa siihen putken väärään päähän! ARGH!
Sen jälkeen pyöritään, hyöritään ja kaikkea mahdollista. Ellalla on hirmu hauskaa, joten en tohdi alkaa torumaan aiheesta. Välillä on näet ollut mielessä että tykkääköhän se koira ollenkaan koko lajista...  Mutta hauskaa siis oli ja maaliin päästiin. Ja Ellan naamataulu oli kyllä erityisen iloinen, tyttö oli selvästi tyytyväinen itseensä.
Toinenkin rata meni poskelleen, mutta meno oli vauhdikasta ja mukavaa.

Hienointa päivässä oli Ellan siskon Pipsan menestys, pikkuneiti ohjaajansa Mikan kanssa otti peräti kaksi LUVA-nollatulosta! Aivan mahtavaa! Nyt enää yksi luva-nolla, ja parivaljakko pääsee kisaamaan kolmosluokkaan.