Vitonen ja hylly

Siinnä se on tiivistettynä viikonlopun anti. Agilitykisoissa. Vitonen ja hylly.
Ensimmäinen rata agilityrata, muutamalla haasteellisella kohdalla varustettuna. Ella teki hienoa työtä kunnes pujottelussa päätti pujahtaa ihan lopussa pois jättäen ehkä kaksi keppiä pujottelematta.
Katteli siinnä sitten yleisöä (isäntä oli apaut noilla kohdin yleisössä), heilutteli iloisesti häntäänsä ja palasi kutsustani pujottelun alkuun.
Loppurata mentiin vauhdikkaasti, tunsin ihan kuinka Ella syöksyi ulos putkesta pituusesteelle ja sen jälkeiselle hypylle, takaakiertoon ja keinulle. Wau!
Muutenkin olin tyytyväinen Ellan vauhtiin ja suoritukseen. Kaikki vaikeammat kohdat saatiin läpi virheittä (tosin ohjauksessani olisi ollut parantamisen varaa, koska muutamassa kohtaa kaarrokset tahtoi olla laveita tiukkojen kurvien sijaan.)
Harmittaa kyllä se pujottelun kesken jättäminen, ilman tuota kun olisi tullut nolla. Joita ei muuten saanut kukaan koko luokasta. Mutta minkäs teet. Ei muuta kuin harjoittelua ja lisää kisaamista.

Toka rata oli hyppyrata. Jo ennen radan alkua Ella retkotti sen oloisena että on Väsynyt.
Hyvin, hyvin Väsynyt. Ja vaikka yritinkin käynnistellä tyttöä vauhtiin, niin eihän siitä mitään tullut. Rata alkoi kolmen suoran hypyn yhdistelmällä. Menin aloitusasentoon kakkosen ja kolmosen väliin, valmiina kääntämään koira kolmosen jälkeen kaartaen vasemmalle. Kutsuin koiraa, valmistauduin kolmoseen - vilkaisin sivulle ja mitä siellä tapahtuukaan? Ella on juuri kiertämässä kakkosestettä sen oikealta puolelta? WTF?!
No joo. Palautan koiran takaisin esteen eteen ja siitä eteenpäin. Ratavirheitä tulee niin että ropisee, joten päätän edetä vaan radan loppuun ilman että edes tavoittelemme hyväksyttyä suoritusta. Ei riittänyt spanielin puhti kahteen starttiin tällä kertaa.

Muuten ollaan treenattu tokokokeisiin. Kontaktiharjoituksia. Seuraamisessa ihan vaan yhden - kahden askeleen verran, niin että nenä pysyisi ylhäällä. Uskomattoman vaikea pala Ellalle.
Näiden lisäksi ollaan otettu ihan vaan istu - maahan komentoja. Niin että niihin saisi varmuutta ja nopeutta. Näistä ollaan otettu yhteensä muutaman minuutin pituisia settejä, mutta mieluusti useita kertoja päivässä.
Ja nyt kun pääsin vauhtiin Toivottomassa yrityksessä, niin ilmoittauduin jo toiseenkin kokeeseen. Jottei mene treenailut ihan hukkaan =o)

Lilin kanssa käynnissä on vielä pennun peruskoulutus. Pikkuneiti kasvaa ja kehittyy vauhdilla. Kärsivällisyyttä ja malttamista on jo aivan eri tavalla kuin alussa. Nyt pentu jo osaa odottaa nätisti vuoroaan ovesta kulkiessa (Ella ensin, ja Lili seuraavaksi katsekontaktin kautta). Myös ruokailussa maltetaan odottaa omaa vuoroa (sivulletulossa Lili heittää ilmassa takapuolensa voltin kautta sivulle: TÄÄLTÄ TULLAAN!"). Ja ulkonakin tytöt voi jättää odottamaan ilman hihnaa paikalleen, liikkeelle lähtö vasta luvan kanssa.
Tämän lisäksi päivittäin tehdään työtä sivulla nätisti kulkemisen kanssa; hihnassa ja ilman hihnaa. Tässä Lilillä on hieno kontakti, mutta tyttö tahtoo edistää helposti.
Sosiaalistamispuolella ollaan pyritty käymään erilaisissa paikoissa, ja ollaan tavattu turvallisia koirakavereita.

Eilen iltalenkillä Ella löysi suht puhtaaksi kalutun kauriin jalan. Annoin Ellan tuoda sen kotiin, ja iltapalaksi spanielit saivat syödä luut suihinsa. Ella vei tietenkin leijonanosan, mutta antoipa tuo Jalomieli pennunkin maistella pari pientä palaa. Sinne se katosi herkku. Ja varmasti oli makoisaa, kun oli oikein itse löydetty.