Huppista! Meikkis on oikeasti vajonnut talvikaamokseen tai jotain, kun ei ole kerennyt kirjoittelemaan. Elmerin kanssa ollaan kyllä harjoiteltu kaikennäköistä, ei päivää ilman harjoituksia =o) Jos ei muuta, niin lenkkiin voi yhdistää vähintäänkin pilliharjoituksia; pysähtyminen tai luoksetulo vauhdista. Meillä näissä harjoituksissa lisäväriä antaa alueen runsas kauriskanta.
Naksuttimella ollaan opeteltu yhtä ja toista, Ella on aivan käsittämättömän taivava. Kun Elmerille laittaa jonkun tehtävän, niin aivot käy raksuttamaan ja hetikohta tyttö jo tekee tehtävää. Agilityssä siirryttiin talvikauteen, joka tarkoittaa hallitreenejä kerran viikossa. Kisoissa ei olla käyty, ei edes möllisellaisissa.
Juoksuaikaa ollaan odoteltu alkavaksi. Kahdet juoksut takana, joten kolmansien pitäisi alkaa näillä paikkein... mikäli kahdesta voi vetää johtopäätöksiä.
Että semmosta meille. Kauhian kylmä päivä tänään. Brrr. Pellolle oli pyryttänyt lunta paikoitellen polveen saakka. Ja jäätävän kylmä tuuli. Lenkki sai jäädä lyhyemmäksi, koska tänään on treeni-ilta.
torstai 25. marraskuuta 2010
tiistai 2. marraskuuta 2010
Daylight saving time
Kuka kumma lienee keksinyt kesäaika/talviaika vaihtelun? Tämä viikko on ollut aivan järkky, töistä kun tulee kotiin ja lähtee koiran kanssa lenkille, niin ulkona on pimeää kuin peikon pyllyssä.
Nauti siinnä sitten koiran kanssa ulkoilusta.
Eläinlääkärilläkin on käyty. Silmät ok, ja A/A lonkat. Mukavaa että koira on terve.
Että semmosta. Huomasin tuossa järkytyksekseni että viime postauksesta on tasan kuukausi. Se on kiirettä pitänyt. Ellan kanssa ollaan harjoiteltu agilityä ja ihan vähän tokoa. Agilityssä ollaan oltu tehotreenauksessa, kun meillä on nyt kaksi treenikertaa per viikko. Viimeviikolla kolme, kun toisessa ryhmässä oli ylimääräinen kertauspäivä. Sunnuntain treenit meillä oli nurmikentällä, joka sattuu olemaan tämän alueen pupukanien yleinen kohtauspaikka. Joten kenttä on täynnä papanoita. Ihania papanoita. Nam, sanoi Ella ja treenit unohti. Ja minulta paloi käämit. Otin suunnan takaisin kotiin, pakkasin koiran ja isännän kyytiin ja käänsin Volvon nokan kohti Ojankoa. Harjoitusohjelmassa oli kepit radan osana. Meillä on vielä kovasti tekemistä keppien kanssa, joten lisää harjoittelua tarvitaan.
Treenien jälkeen kävimme isännän kanssa taivastelemassa hirveä, joka käy kahden vasansa kanssa ruokailemassa tuossa läheisellä pellolla. Hirviä lähemmäs hiipiessämme minun piti tehdä vesistön ylitys. Veteen kaatunut oksa näytti kestävälle. Kengät kastui. Hirvet oli hienoja =o)
Siinnä hirviä ihastellessa takaoikealla näkyi liikettä. Kauriit ne siinnä kirmaili. Mukavaa asua maalla!
Nauti siinnä sitten koiran kanssa ulkoilusta.
Eläinlääkärilläkin on käyty. Silmät ok, ja A/A lonkat. Mukavaa että koira on terve.
Että semmosta. Huomasin tuossa järkytyksekseni että viime postauksesta on tasan kuukausi. Se on kiirettä pitänyt. Ellan kanssa ollaan harjoiteltu agilityä ja ihan vähän tokoa. Agilityssä ollaan oltu tehotreenauksessa, kun meillä on nyt kaksi treenikertaa per viikko. Viimeviikolla kolme, kun toisessa ryhmässä oli ylimääräinen kertauspäivä. Sunnuntain treenit meillä oli nurmikentällä, joka sattuu olemaan tämän alueen pupukanien yleinen kohtauspaikka. Joten kenttä on täynnä papanoita. Ihania papanoita. Nam, sanoi Ella ja treenit unohti. Ja minulta paloi käämit. Otin suunnan takaisin kotiin, pakkasin koiran ja isännän kyytiin ja käänsin Volvon nokan kohti Ojankoa. Harjoitusohjelmassa oli kepit radan osana. Meillä on vielä kovasti tekemistä keppien kanssa, joten lisää harjoittelua tarvitaan.
Treenien jälkeen kävimme isännän kanssa taivastelemassa hirveä, joka käy kahden vasansa kanssa ruokailemassa tuossa läheisellä pellolla. Hirviä lähemmäs hiipiessämme minun piti tehdä vesistön ylitys. Veteen kaatunut oksa näytti kestävälle. Kengät kastui. Hirvet oli hienoja =o)
Siinnä hirviä ihastellessa takaoikealla näkyi liikettä. Kauriit ne siinnä kirmaili. Mukavaa asua maalla!
lauantai 2. lokakuuta 2010
Spanielin elämää
Kuvakollaasi pikku spanielin päivästä.
 |
| Missä on spanieli...? |
 |
| Täällähän minä! |
 |
| Huurteinen pelto |
 |
| Uuuppista, aamuvenyttelyt... |
 |
| Mitähän tuolla tapahtuu...? |
 |
| ...tai tuolla...? |
 |
| Kylmä yö heinät jäädytti |
 |
| Heippa hiirulaiset! |
 | |
| Peurojako? |
 |
| Haa! Myyriä! |
 |
| minä maastoudun |
 |
| spanielin ajama |
keskiviikko 29. syyskuuta 2010
Viivi ja Dante Tehiscupin voittoon!
Eilen illalla kisattiin Tehis Cupin viimeinen osakilpailu. Me osallistuttiin taas maximölleihin neljän Jangas-nuorukaisen voimin. Kisamassa olivat meidän lisäksemme Markus ja Essi, Viivi ja Dante sekä Mika ja Pipsa. Olin itse tyytyväinen Ellan ja minun yhteistyöhön, yhdessä kohtaa otettiin kieltäytyminen, kun kohtelias spanieli päätti käydä moikkaamassa ratahenkilöstöä. Rataa päästiin kuitenkin jatkamaan nopeasti, seurauksena ihanneajan ylitys 8 sekunnilla. Kontaktit otettiin hienosti, joten kyllä se nollatuloskin saadaan vielä jonain päivänä.
Kaikkein parhaiten osaamistaan näyttivät jälleen kerran Viivi ja Dante, jotka kiitivät osakilpailun - kuten myös koko Tehis Cupin voittoon maksimölleissä. Absolutely Fabulous! Parin yhteistyö on kyllä ihailtavaa, suoritukset ovat tasapainoisia ja luotettavia, kerta toisensa jälkeen. Onnea vielä kerran!
En tiedä oliko Ella vielä väsynyt viikonlopun jäljiltä tai minä, mutta meidän toinen ratayritys meni häröilyksi. Koira ei ollut oikein ohjattavissa, vaan sinkosi ensimmäisen putken sijaan aivan kentän toisella laidalla ollutta puomia kohden. Lieneenkö syynä putki - puomi sanojen samanlaisuus, vaiko se fakta että kontaktien otto on kivaa (kun siitä saa aina namia), mutta puomia kohti lähdettiin. Olenkin pohtinut että putki sana pitäisi vaihtaa vaikka "läpi" sanaan, ettei tulisi ongelmia..
Kaikkein parhaiten osaamistaan näyttivät jälleen kerran Viivi ja Dante, jotka kiitivät osakilpailun - kuten myös koko Tehis Cupin voittoon maksimölleissä. Absolutely Fabulous! Parin yhteistyö on kyllä ihailtavaa, suoritukset ovat tasapainoisia ja luotettavia, kerta toisensa jälkeen. Onnea vielä kerran!
En tiedä oliko Ella vielä väsynyt viikonlopun jäljiltä tai minä, mutta meidän toinen ratayritys meni häröilyksi. Koira ei ollut oikein ohjattavissa, vaan sinkosi ensimmäisen putken sijaan aivan kentän toisella laidalla ollutta puomia kohden. Lieneenkö syynä putki - puomi sanojen samanlaisuus, vaiko se fakta että kontaktien otto on kivaa (kun siitä saa aina namia), mutta puomia kohti lähdettiin. Olenkin pohtinut että putki sana pitäisi vaihtaa vaikka "läpi" sanaan, ettei tulisi ongelmia..
lauantai 25. syyskuuta 2010
Agility - right from the start
Tänä viikonloppuna meillä on ohjelmassa ruotsalaisten huippukouluttajien, Eva Bertilssonin ja Emelie Johnson Veghin kolmepäiväinen agilitykurssi.
Evan ja Emelien koulutus pohjautuu positiiviseen vahvistamiseen, ja harjoitusten perusajatuksena on että sekä koiralla että ohjaajalla on hauskaa ja että onnistumisen kokemuksia tulee rutkasti. Kolutuksen olennaisia piirteitä on se, että koiralle ei koskaan pääsisi syntymään tilannetta missä se ei tiedä mitä sen tulisi tehdä. Harjoitustilanne on intensiivinen jatkumo, jossa koiralla on koko ajan selkeä tehtävä. Myös siiryminen paikasta toiseen on ohjattu, sen sijaan että koira häröilisi vapaana tai hihnan päässä.
Ja mikä on meille täysin uutta: koiran ohjaaminen agilityssä täysin ilman suullisia komentoja. Koiran itsenäisyyttä suorittaa tehtävät ohjaajan ohjatessa ainoastaan vartalonsa avulla!
Vaikka Ella onkin kehittynyt agilityssä hurjasti, juuri koiran itsenäinen työskentely aiheuttaa meille ongelmia. Koira yksinkertaisesti vaatii sitä että olen lähellä opastamassa minne ollaan menossa. Luulen että näistä harjoituksista on meille rutkasti apua. Tällä kurssilla olen myös saanut riittävästi apuja siihen, että uskallan alkaa harjoitella naksutinkoulutusta.
Eva ja Emilie ovat kirjoittaneet agilitystä kattavan, ja varsinkin jenkeissä suurta suosiota saavuttaneen kirjan,
Agility - right from the start
Lisätietoja myös: Carpe momentum
Jännityksellä odotan mitä kivaa huomenna opitaan!
Evan ja Emelien koulutus pohjautuu positiiviseen vahvistamiseen, ja harjoitusten perusajatuksena on että sekä koiralla että ohjaajalla on hauskaa ja että onnistumisen kokemuksia tulee rutkasti. Kolutuksen olennaisia piirteitä on se, että koiralle ei koskaan pääsisi syntymään tilannetta missä se ei tiedä mitä sen tulisi tehdä. Harjoitustilanne on intensiivinen jatkumo, jossa koiralla on koko ajan selkeä tehtävä. Myös siiryminen paikasta toiseen on ohjattu, sen sijaan että koira häröilisi vapaana tai hihnan päässä.
Ja mikä on meille täysin uutta: koiran ohjaaminen agilityssä täysin ilman suullisia komentoja. Koiran itsenäisyyttä suorittaa tehtävät ohjaajan ohjatessa ainoastaan vartalonsa avulla!
Vaikka Ella onkin kehittynyt agilityssä hurjasti, juuri koiran itsenäinen työskentely aiheuttaa meille ongelmia. Koira yksinkertaisesti vaatii sitä että olen lähellä opastamassa minne ollaan menossa. Luulen että näistä harjoituksista on meille rutkasti apua. Tällä kurssilla olen myös saanut riittävästi apuja siihen, että uskallan alkaa harjoitella naksutinkoulutusta.
Eva ja Emilie ovat kirjoittaneet agilitystä kattavan, ja varsinkin jenkeissä suurta suosiota saavuttaneen kirjan,
Agility - right from the start
Lisätietoja myös: Carpe momentum
Jännityksellä odotan mitä kivaa huomenna opitaan!
lauantai 18. syyskuuta 2010
Kisastartti osa IV - Tehiscup
Kisan voittivat kertakaikkisen loistokkaasti Viivi ja Dante, ja saatte uskoa että me muut olimme ylpeitä! Eikä tänään ollut kyse tuurista, pari nimittäin veti nollaradan kolme kertaa! Varsinaisessa kisassa kun kävi nimittäin niin harvinaisesti, että kaksi koiraa sai saman radan parhaan ajan. Joten jouduttiin ottamaan uusinta kahden parhaan koirakon kesken. Viivin hermot pitivät, ja pari kiiti voittoon. Paljon Onnea vielä kerran!
Meidän kisatavoitteena oli hyvät kontaktit. Ja niissä onnistuttiin mielestäni hyvin.
Minulla on kohtelias koira. Se kävi moikkaamassa tuomarinkin kesken radan. Eka rata meni vähän niinkuin harjoittelun piikkiin. Ainakin koiralla oli hauskaa.
Toinen yritys meni aivan loistavasti, koira pysyi hyvin aloituksessa paikallaan, ja otti räjähtävän lähdön luvan saatuaan. Pituus, A:n ja puomin kontaktit otettiin nätisti, ja kaikki meni ylipäätänsä hienosti, kunnes päästiin loppusuoralle. Suoralla oli muuri ja kolme hyppyä peräjälkeen siistissä rivissä. Mitä tapahtuu? Koira hyppää muurin, mutta on jo hypyn aikana kääntyneenä oikealle. Sen sijaan että jatkaisi suoraan, lähtee juoksemaan oikealle. Huudettuani koiran takaisin, Elmeri hyppii esteitä miten sattuu, joten seurauksena hylky. Yritin videota katsellen selvittää missä mentiin mönkään. Ajattelin ensin että olin itse myöhässä, mutta onkohan kuitenkin niin että Ella näkee kentän oikealla laidalla aloitukseen tulevan seuraavan koiran, ja meinaa lähteä moikkaamaan...?
Tässä videot suorituksista:
Ellan metkut
Markus ja Essi
Voitokkaat Viivi ja Dante
Kiitos kisavideoiden kuvauksesta Jarkolle!
perjantai 17. syyskuuta 2010
Kisastartti osa III - Puolarmetsä
Tänään me kävimme starttaamassa Puolarmetsän epävirallisisissa kisoissa maksimölleissä. Rata oli ainakin meikäläisestä haasteellinen. Toka este oli pituus, joka oli aivan saakutin pitkä ;o) Olin aivan kauhuissani, eihän me olla otettu pitkiä pituuksia sitten ....en muista milloin.
Päivän epistolana oli kunnolliset kontaktit. Koira pitää saada pysäytettyä kunnolla. Siis seisautettua kokonaan. Toinen keskittymisen aihe oli paikallaan pysyminen. Liikkeelle ei saisi lähteä ennen käskyä.
Laitoin Ellan mahdollisimman kauas ensimmäisestä esteestä, että koiruus kerkeäisi kerätä riittävästi vauhtia pituudelle. Kipitin itse pituuden kohdille, ennenkuin annoin lähtökäskyn. Koira istui nätisti paikallaan odottaen käskyä. Liikkelle lähdettiin, ja ilokseni pikku Spanieli kiiti nätisti yli pituusesteen. A-este, jonka jälkeen pysäytys. Putki, hyppy ja puomi, ja jälleen kunnon pysäytys. Keskityin kontaktille pysäytykseen niin paljon, että unohdin seuraavan esteen!!! Argh! Sain kuitenkin pikku kiepautuksella pyöräytettyä koiran oikeaan suuntaan, parin hypyn kautta takaisin A-esteelle ja taas stoppi. Tässä vaiheessa koira hakee "väärän" putken pään. (Radan päässä on kaksi putkea vierekkäin, toinen toiseen suuntaan kääntyen. "Väärästä" putkesta meneminen oli tuomarin mukaan sallittua, mutta aiheutti pitkän siirtymän seuraavalle esteelle.). Tässä vaiheessa saan homman vielä korjattua, ja koiran takaisin seuraavalle esteelle ilman virhepisteitä. Tyylivirheitä kyllä, mutta niistä ei toistaiseksi sakoteta;o)
Matka jatkuu, seuraavana esteenä putki. Tässä vaiheessa Elmeri karkasi käsistä. Putkihomman jälkeinen siirtymä kai sai koiran hieman ihmettelemään koko touhua, joten pikku spanieli sinkosi minun edelle, ja siitä seuraavan putken väärään päähän. Eka virhe. Tämän jälkeen kolmen hypyn sarja, jossa piti tehdä takaaleikkaus kakkosen ja kolmosen välissä. Takaaleikkaus oli onnistunut, mutta koiran vauhti oli sen verran kova, että ohjaus oli myöhässä seuraavalle esteelle. Seurauksena hypyn ohitus - ja kun ohjasin koiran paluun sijaan seuraavalle esteelle hylkäys, koska hypyn väliin jättäminen tulkitaan vääräksi radaksi. Viimeisenä esteenä oli okseri, ja sitten vuorossa olikin spanielin palkkaus.
Näin siis meni meidän kolmannet möllikisat. Alussa kaikki hyvin, mutta sitten homma karkasi vähän lapastesta. Mutta kuten meidän isä tapasi sanoa tyhjän metsästysreissun jälkeen, kun kysyimme tuliko mitään: "Tuli. Kokemusta."
Näin siis kartutimme taas kokemusta kisoista. Positiivisia juttuja olivat koiran pysyminen paikallaan, ja kontaktitkin menivät mielestäni hyvin. Ja hienoa oli myös se, että sain koiran takaisin ohjaukseen vähän pieleenmenneen jutunkin jälkeen. Plussapuolella oli myös oma fiilis, vaikka homma vähän karkasikin käsistä, syy oli minun, ei koiran =o)
Opittavaa: Kisasuoritus on ihan sairaan lyhyt homma. Koko ajan pitää olla 110% keskittynyt, ja jokainen kropan asento on tärkeä. Todella vaikeaa.
Tällä viikolla tiistain ja torstain harjoituksissa tehtiin tekniikkatreenejä, kahden eri kouluttajan johdolla. Tiistaina tehtiin lyhyttä ratatreeniä, aiheena hypyt erilaisilla tekniikoilla yhdistettynä putkeen. Torstaina aiheena olivat takaaleikkaukset. Ja niinkuin olen jo aiemminkin todennut, näistä kahden eri kouluttajan treeneistä on minulle todella paljon hyötyä =o) Eka kouluttaja odottaa että osaamme jo, mutta toisen kouluttajan kanssa saan ihanasti kerrata perusteita, vailla etukäteisodotuksia.
Mutta ennen varsinaisia harjoituksia torstaina me kirmasimme Ellan kanssa kentälle ottamaan keppiharjoituksia. Tein kuuden kepin sarjaa aloittaen niin, että kepit olivat aluksi aavistuksen vinossa. Jokaisen onnistuneen suorituksen jälkeen suoristin kepin (tai pari), ja hetken kuluttua meillä oli edessämme suora keppirivi.
Edellisistä harjoituksista oppineena en sotke käsiohjausta hommaan ollenkaan, pidän vaan kädet tiukasti reiden sivuilla, ja kävelen (tai vauhdista riippuen hölkkään) Ellan sivulla suorituksen aikana. Ja arvatkaas mitä? Tällä viikolla me ollaan tehty ensimmäistä kertaa suoria keppiä onnistuneesti! Ja vieläpä monta kertaa. Vielä treenien jälkeenkin otettiin suorat kepit, ja Elmaneiti veti ne suosiolla läpi. Nyt ei muuta kuin lisää treeniä, vaikeusastetta pikkuhiljaa nostaen.
Post scriptum: Saattapi olla että joinain hetkinä muistelen aikaa kun meillä isännän kanssa ei ollut mitään tekemistä.
Päivän epistolana oli kunnolliset kontaktit. Koira pitää saada pysäytettyä kunnolla. Siis seisautettua kokonaan. Toinen keskittymisen aihe oli paikallaan pysyminen. Liikkeelle ei saisi lähteä ennen käskyä.
Laitoin Ellan mahdollisimman kauas ensimmäisestä esteestä, että koiruus kerkeäisi kerätä riittävästi vauhtia pituudelle. Kipitin itse pituuden kohdille, ennenkuin annoin lähtökäskyn. Koira istui nätisti paikallaan odottaen käskyä. Liikkelle lähdettiin, ja ilokseni pikku Spanieli kiiti nätisti yli pituusesteen. A-este, jonka jälkeen pysäytys. Putki, hyppy ja puomi, ja jälleen kunnon pysäytys. Keskityin kontaktille pysäytykseen niin paljon, että unohdin seuraavan esteen!!! Argh! Sain kuitenkin pikku kiepautuksella pyöräytettyä koiran oikeaan suuntaan, parin hypyn kautta takaisin A-esteelle ja taas stoppi. Tässä vaiheessa koira hakee "väärän" putken pään. (Radan päässä on kaksi putkea vierekkäin, toinen toiseen suuntaan kääntyen. "Väärästä" putkesta meneminen oli tuomarin mukaan sallittua, mutta aiheutti pitkän siirtymän seuraavalle esteelle.). Tässä vaiheessa saan homman vielä korjattua, ja koiran takaisin seuraavalle esteelle ilman virhepisteitä. Tyylivirheitä kyllä, mutta niistä ei toistaiseksi sakoteta;o)
Matka jatkuu, seuraavana esteenä putki. Tässä vaiheessa Elmeri karkasi käsistä. Putkihomman jälkeinen siirtymä kai sai koiran hieman ihmettelemään koko touhua, joten pikku spanieli sinkosi minun edelle, ja siitä seuraavan putken väärään päähän. Eka virhe. Tämän jälkeen kolmen hypyn sarja, jossa piti tehdä takaaleikkaus kakkosen ja kolmosen välissä. Takaaleikkaus oli onnistunut, mutta koiran vauhti oli sen verran kova, että ohjaus oli myöhässä seuraavalle esteelle. Seurauksena hypyn ohitus - ja kun ohjasin koiran paluun sijaan seuraavalle esteelle hylkäys, koska hypyn väliin jättäminen tulkitaan vääräksi radaksi. Viimeisenä esteenä oli okseri, ja sitten vuorossa olikin spanielin palkkaus.
Näin siis meni meidän kolmannet möllikisat. Alussa kaikki hyvin, mutta sitten homma karkasi vähän lapastesta. Mutta kuten meidän isä tapasi sanoa tyhjän metsästysreissun jälkeen, kun kysyimme tuliko mitään: "Tuli. Kokemusta."
Näin siis kartutimme taas kokemusta kisoista. Positiivisia juttuja olivat koiran pysyminen paikallaan, ja kontaktitkin menivät mielestäni hyvin. Ja hienoa oli myös se, että sain koiran takaisin ohjaukseen vähän pieleenmenneen jutunkin jälkeen. Plussapuolella oli myös oma fiilis, vaikka homma vähän karkasikin käsistä, syy oli minun, ei koiran =o)
Opittavaa: Kisasuoritus on ihan sairaan lyhyt homma. Koko ajan pitää olla 110% keskittynyt, ja jokainen kropan asento on tärkeä. Todella vaikeaa.
Tällä viikolla tiistain ja torstain harjoituksissa tehtiin tekniikkatreenejä, kahden eri kouluttajan johdolla. Tiistaina tehtiin lyhyttä ratatreeniä, aiheena hypyt erilaisilla tekniikoilla yhdistettynä putkeen. Torstaina aiheena olivat takaaleikkaukset. Ja niinkuin olen jo aiemminkin todennut, näistä kahden eri kouluttajan treeneistä on minulle todella paljon hyötyä =o) Eka kouluttaja odottaa että osaamme jo, mutta toisen kouluttajan kanssa saan ihanasti kerrata perusteita, vailla etukäteisodotuksia.
Mutta ennen varsinaisia harjoituksia torstaina me kirmasimme Ellan kanssa kentälle ottamaan keppiharjoituksia. Tein kuuden kepin sarjaa aloittaen niin, että kepit olivat aluksi aavistuksen vinossa. Jokaisen onnistuneen suorituksen jälkeen suoristin kepin (tai pari), ja hetken kuluttua meillä oli edessämme suora keppirivi.
Edellisistä harjoituksista oppineena en sotke käsiohjausta hommaan ollenkaan, pidän vaan kädet tiukasti reiden sivuilla, ja kävelen (tai vauhdista riippuen hölkkään) Ellan sivulla suorituksen aikana. Ja arvatkaas mitä? Tällä viikolla me ollaan tehty ensimmäistä kertaa suoria keppiä onnistuneesti! Ja vieläpä monta kertaa. Vielä treenien jälkeenkin otettiin suorat kepit, ja Elmaneiti veti ne suosiolla läpi. Nyt ei muuta kuin lisää treeniä, vaikeusastetta pikkuhiljaa nostaen.
Post scriptum: Saattapi olla että joinain hetkinä muistelen aikaa kun meillä isännän kanssa ei ollut mitään tekemistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)