Koko kesän syyssää

Eilen iltapäivällä käytiin moikkaamassa siskon perhettä. Ella oli ikionnellinen kun pääsi taas Väiskin kanssa painimaan. Ero edellisiin vierailuihin oli huomattava, kun koirat olivat saaneet viettää viime viikonloppuna enemmän aikaa yhdessä. Väinölläkin oli onnen päivät, kun Väiskille oli saatu lauantaiksi peruutuspaikka kokeisiin, joista tultiin takaisin alokas 1 sijoituksella =o)
Teemu ja minäkin oltiin varsin tyytyväisiä, koska Merja hemmotteli meitä moninaisilla grilliherkuilla. Herkut maistuivat myös kokille hyvin, nimittäin ruokailun jälkeen hänen piti laittaa pitkäkseen Ellan kanssa (kuvassa). Ellasta oli mukava pötköti-pötköti-pötkötellä Merjan kainalossa =o)
Tänään käytiin kosteasta säästä huolimatta iltalenkillä pellon ympäri. Ella oli tosi reipas ja seurasi hyvin meidän menoa. Pitkässä heinikossa tyttö menee eteenpäin hurjasti hyppien. Hassunäköistä menoa on se.
Päästiin taas bongaamaan haikara läheltä. Olisikohan sillä pesä jossain lähellä..? Pitäisi käydä vähän edempänäkin katsastamassa maastoja. Nyt kun tuo tyttö on vielä pieni, niin ei ole käyty pidemmillä retkillä. Tällä kertaa meillä oli kiikaritkin mukana. Kauriita nähtiin eilen päivällä, mutta nyt ne taisivat olla sadetta pitämässä metsän suojissa.
Kotia tultaessa Ellalla on vieläkin ongelmia tulla nätisti hihnassa. Heti kun tullaan kotikulmille, niin tyttö alkaa vetämään ja pomppimaan jos meno ei etene niin nopeasti kuin neiti haluaisi. Saa nähdä kuinka pitkään tätä saa harjoitella.
Harjoittelusta puheenollen luoksetulo sujuu nyt Ellalta loistavasti. Ollaan treenattu "tänne" sanaa leikkien avulla, ja nyt sana saa Ellan tulemaan luokse iloisesti ja vauhdilla. Mukava nähdä miten tyttö kehittyy =o)
Muutenkin huomaa miten opetukset alkaa saada vastakaikua. Kahdentoista viikon kohdalla alkanut haukkuen komentaminen ja tarrailukin on jäänyt taa. Kiellotkin menee perille yleensä ilman toistoja, ja kukkapenkkien ympäriltä on voinut poistaa suoja-aidat. Pikkuneidistä näyttää kehittyvän mukava koira.

Vettä monessa muodossa

Eilen oli lämmin päivä, joten päätettiin viedä Ella rantaan. Ellahan ei vielä ole käynyt uimassa (tahattomia plutauksia lukuunottamatta), joten ollaan yritetty totuttaa neitiä vesielementtiin. Viime viikonloppuna kun Ossi ja Väiski (labbikset) oli kylässä niin Ella kävi isompien kanssa kahlaamassa, mutta varsinaista uimista tämäkään ei ollut. Tällöin ranta oli uimiselle huono, rannassa kun oli kaatuneista kaisloista muodostunut matto.

Tällä kertaa mentiin paremmalle rannalle, josta olisi helppo lähteä uimaan. Teemu kahlasi veteen ja apuna käytettiin kelluvaa noutolelua. Ella kummasteli taas aaltoja ja oli hivenen hämmentyneen oloinen. Leikin Ellan kanssa ensin vähän aikaa hiekalla, ja heitin sitten lelun Teemun jalkoihin veteen. Ella spurttasi veteen hienosti ja eteni Teemun luo hyppimällä korkeita loikkia vedessä. Perille päästyä tuli lelun lisäksi namit (Ella kun tykkää nameista yli lelujen), joten kokemus oli mukava. Sitten juostiin edestakaisin ranta-vesi-ranta-vesi. Ja näytti sille että mukavaa oli. Teemu eteni pikkuhiljaa syvemmälle ja Ella perästä. Joten eiköhän tuosta pikku spanielista vielä saada noutaja =o)

Lämmin päivä päättyi ukkosmyrskyyn. Vettä tuli saavista kaatamalla ja taivaalla salamoi. Tämä oli pikkuneidin toka ukkoskuuro, ja kumpikin on mennyt hienosti. Ekalla kertaa leikin Ellan kanssa, niin ettei pienokainen edes huomannut ukkosta. Kuuron mukana tulleet rakeet eivät jääneet huomaamatta, niitä oli hauska pureskella. Tällä kertaa Ella sai herkullisen luun purtavakseen, joten ukkonen ei haitannut tippakaan.

Väsyneitä aamuja

Joo-o. Viikko on jo puolessa välissä ja täytyy myöntää että meidän perheessä on enemmän kuin yksi lopen uupunut. Ollaan pistetty kello soimaan aamulla 5.45, jotta ehditään aamulla normaalin työhönvalmistautumisen lisäksi myös viettää aikaa Ellan kanssa.

Mutta kun suomen kesä on lyhyt, niin sitä ei millään malttaisi mennä ajoissa nukkumaan. Ja seurauksena on varsin väsynyttä porukkaa =o)

Eilen oltiin tuttuun tapaan treffaamassa Ellan sisaria agilitykentällä. Meidän pikku prinsessaa vaan ei oikein huvittanut, Ellasta oli paljon mukavampi haistella ja maistella kentälle siroteltuja namipaloja. Vaan eipä siinnä mitään, leikkimielessä kun ollaan, niin täytyy mennä tytön ehdoilla. Tietysti jos ihan todenmukaisia ollaan, niin kyllä tuo koira taitaa hommat paljon paremmin kuin emäntä. Nähkääs kun minulla tahtoo aina unohtua vihjesanat, ja tuntuu että vasen käsi on oikean paikalla ja päinvastoin ;o) Teemukin totesi että näyttää että sinulla on pallo hukassa..

Onneksi tuo meidän kouluttaja on harvinaisen kärsivällinen ihminen. Ihmetellä saattaa että hermot ei mene. On se sellaista toheltamista tämä meidän touhu.

Tänään päivällä tyttö oli kyllästynyt seuran puutteessa, ja oli päättänyt laittaa makuuhuoneen sisustusta uusiksi. Ellan pesänä toimii isohko näyttelyhäkki pehmusteineen. Se oli siirtynyt puolisen metriä paikaltaan, kun tyttö oli repinyt pissasuojana toimivaa muovimattoa kulkuesteenä toimivan verkon välistä ja alta. Muovimatossakin on nyt ihan uudet reunaleikkaukset.
Vahingosta viisastuneena kävin hakemassa Ellalle luita M&M:stä. Ja kyllä tyttö oli mielissään kun oli mitä kaluta. Pötkötteli pitkin pituuttaan aurinkoisella nurmella; välillä mahallaan, välillä selällään ja milloin missäkin asennossa. Siinnä menikin sitten useampi tunti mokomaa herkkua nauttiessa.

Kauriita, haikaroita ja pari koiraa

Ellan ja Väinön herkkää nenäilyä

Eilen illalla kun lähdettiin isompien koirien kanssa iltapissalle niin meidän pikku prinsessa tuumasi että nyt saa riittää. Tämä tyttö jää nukkumaan, menkää te vaan ulos jos haluatte. Näin sitten mentiin Ossin ja Väiskin kanssa. Illan viileneminen ja tienoon rauhoittuminen oli saanut paikalliset eläimet liikkeelle. Pellolla oli ruokailemassa kaurispariskunta kahden pienokaisensa kanssa. Ensi viikolla tulee vuosi täyteen täällä Kirkkonummella, eikä olla vieläkään totuttu näihin lähistöllä pyöriviin eläimiin. Ihana kun voi ihan milloin vaan törmätä kauriiseen, peuraan tai johonkin muuhun upeaan luontokappaleeseen. Jonkin aikaa kun ihailimme kaurisperheen toimia, niin yltä lensi vielä haikara. Päätettiin jättää perhe rauhassa ruokailemaan, ja jatkoimme matkaa. Muutaman minuutin päästä huomattiin toinenkin kaurisperhe. Teemua harmitti ihan hirveästi kun kiikarit ja kamera oli kotona ;o)

Täytyykin useammin käydä illalla tuolla pelloilla, ja ehkä tosiaan kannattaisi olla kiikarit ja kamera mukana. Ellan kanssa ei vielä oikein lenkkeillä, kun tyttö on vielä pienen pieni. Päivisin ollaan käyty kuljeskelemassa läheisillä pelloilla, metsässä, meren ja joen rannassa, jotta tyttö pääsee tutustumaan luontoon.

Ella hurjana

No joo, mitäs muuta meillä on tapahtunut? No Ella ja Väiski on tietty leikkineet itsensä väsyneiksi saakka. Ja se oli niin hauskaa että täytyypä ottaa hetikohta uudelleen noi Ossi ja Väinö hoitoon =o)

Vetoleikki

Enemmän koiruuksia

Tänä viikonloppuna meillä on entistä enemmän hulinaa, kun siskon perheen koirat, Ossi ja Väiski tulivat kylään. Herrat ovat molemmat käyttölinjaisia labradorin noutajia. Väinö on vielä niin junnu että mielellään leikkii Ellan kanssa, mutta Ossi on jo hivenen kokeneempana katselee Ellan touhuja kärsivällisesti kauempaa. Tosin kyllä Ossikin joskus välillä intoutuu leikkimään nuorempien kanssa, kun vaan sille tuulelle sattuu.
Vaikka leikkitoverit onkin isoja verrattuna Ellaan (joka muuten painaa nyt 7 kiloa), niin pikkuneiti on innolla mukana. Tyttö on kyllä tosi reipas =o) Väiskiä pitää vähän toppuutella että muistaa leikkiä nätisti pennun kanssa, ja näin leikit on sujuneet hienosti.

Tänään Ella kävi eläinlääkärissä nelosrokotteessa. Tyypilliseen tapaansa neiti oli reipas, ja piti lääkäriä varsin mukavana tyyppinä. Lääkärin kuunnellessa Ellan sydänääniä häntä kopsutteli pöytää iloisesti, ja pikkuneiti halusi myös maistella stetoskoopin letkua. Rokotetta piikittäessä Ella vain vilkaisi lääkäriä olkansa yli, eikä ollut moksiskaan hommasta.

Muuta hauskaa tänään oli kuivattu naudan häntä, jota jaksettiin mutustella monen tunnin ajan. Ensiksi piti irroittaa päältä herkullinen nahka, joka piti hännän koossa. Sen jälkeen työvuoroon tulivat nikamat, joita on mukava pureskella. Yllättävän hyvinhän nuo pienetkin hampaat pystyvät luuhun. Tähän saakka Ella on saanut pureskella nahkaluita ja muovisia puruleluja. Nahkaluukin oli Ellasta ihmeellinen, luulle piti haukkua, eikä Ella oikein tiennyt mitä sille pitäisi tehdä. Onneksi apuun tuli isompi koira, Ossi, joka näytti puruluulle kunniansa. Ossin käsittelystä jäljelle jäänyt jämä onkin kelvannut Ellalle mainiosti.

Veneretki ja muuta mukavaa

Viikonloppuna Ella kävi elämänsä ensimmäisellä veneretkellä. Alun ihmettelyn jälkeen pikkuneiti ei pitänyt venettä autoa kummallisempana kulkuvälineenä. Matka sujui hienosti mamman sylissä ja veneen pohjalla omassa pedissä torkkuen.

Saaressa vietetty aika oli Ellasta mukavaa, lukuunottamatta paria pientä onnettomuutta. Jyrkkä kallionrinne aiheutti tassuliukuman joka päätyi vesilammikkoon, grillin lämpö kärvensi partakarvoja ja epätasainen merenpohja aiheutti plutaamisen niin että pääkin meni veden alle =o) Näistä kaikista koettelumuksista selvittiin kuitenkin nopeasti ilman traumoja. Kotimatkalla olikin taas hyvä lepäillä ja kerätä voimia.

Eilen tiistaina käytiin taas moikkaamassa Ellan sisaruksia. Kentällä tehtiin perustottelevaisuusharjoituksia ja kokeiltiin lyhyesti keppejä, putkea ja puomia. Illan kohokohta kuitenkin on se kun saa temmeltää hurjasti siskojen ja veljien kanssa. Mikä voisikaan olla mukavampaa, kun saa painia, murista, juosta hurjasti, ja vaan ihmetellä maailman menoa. Melkoista elämää =o)