Tänään tapahtui Ellan elämän tähän saakka kamalin juttu. Ella oli rättiväsynyt, koska oli ollut koko päivän Ossin ja Väiskin seurassa (eli siis ohjelmassa on ollut juoksua ja painia nuoren labbiksen kanssa).
Tuumittiin kotimatkalla että auto on sen verta likainen, että poiketaan pesussa. Tässä lähellä on suht uusi pesula, jossa on tehokkaat pesurit. Pohdittiin Teemun kanssa että saattaapi olla että pesusta lähtevä meteli voipi tyttöstä vähän säikäyttää, joten otettiin Ella etupenkille syliin.
Pesu alkoi. Ella panikoi täysillä: "Ei saateri, nyt otti noutaja! Joku hirviö yrittää pyrkiä sisälle autoon, nyt pakoon ja äkkiä!!!"
Teemu otti Ellan tukevammin syliin, ja otettiin tyynnyttelevät eleet käyttöön. Haukoiteltiin, oltiin kuin ei oltaiskaan, räpyteltiin ja siristeltiin silmiä. Aluksi Ella oli aivan hädissään, tärisi, murisi ja tutisi, mutta kun neiti huomasi että isäntä ja emäntä on ihan coolina, eikä mörkö näytä pääsevän sisälle autoon, niin rauhoittui uskomattoman nopeasti. Oltiin Teemun kanssa yllättyneitä miten nopeasti tyttö toipui järkytyksestään, koska alun panikointi oli totisinta totta. Onneksi oltiin otettu Ella syliin, häkissä kokemus olisi varmasti aiheuttanut traumoja. Sinne kun ei olisi edes päässyt tyynnyttelemään. Olisi siinnä pikku spanieli hyppinyt pitkin seiniä.
Pesun jatkuessa Ella rauhoittui ja katseli pesuharjoja epäilevänä. Tärinä loppui, tyttö oli varuillaan, mutta kuitenkin selvästi ok tilanteen kanssa: "Outo homma, mutta näyttää että tästä selvitään ilman vaurioita".
Olipa Ellalla pieni koettelemus päivälläkin. Koirien ollessa lenkillä pökkyräinen ampiainen oli hyökännyt Ellan niskaan ja pistänyt monta kertaa. Ella rassukka oli kiljahdellut ja hakeutunut Jarkon luo turvaan. Onneksi pistot ei aiheuttanut mitään sen suurempia oireita, vaan tyttö oli jo vähän aikaa tapahtuman jälkeen juoksennellut Ossin ja Väinön kanssa. Välillä oli pitänyt kuitenkin istua tuumailemaan ja raapimaan niskaa.
Näin jännittävä päivä oli tänään Pikku Spanielin maailmassa. Eipä olisi arvannut kun aamulla heräsi mitä päivä tuo tullessaan. Nyt pitääkin pötkötellä kotona matolla pitkin pituuttaan, ja pohtia päivän tapahtumia. Kuuluu pientä tuhinaa, ja kohta nähdään koiran unta.
Ellalta muuten vieläkin tulee ilopisut kun nähdään tuttuja. Kun päivänä eräänä tultiin kotiin, niin naapuri oli parkkiksella. Ella juoksi naapurin luo iloisesti niin, että asfalttiin syntyi pisuvana. Kun naapurin isä näki tämän, niin hän oli fiksusti tuuminut että blogin nimi pitäisi muuttaa: "Ella pieni, pisusieni!" =o)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti