tiistai 8. syyskuuta 2009

Toipumista

Helpotuksesta huokaisten saatan todeta, että näyttää sille, että Ella toipuu kyyn puremasta entiselleen. Alkuviikko on mennyt lepäillessä, Ella ei ole juurikaan tehnyt muuta kuin nukkunut. Tänään otin jo kipulaastarin pois tytön kyljestä, ja käytiin ensimmäistä kertaa kävelyllä oman pihan ulkopuolella. Ella intoutui oikein leikkiin tavatessaan naapurin koirat pellolla. Poing- poing - poing tyttö loikki heinien keskellä. Myönnettäköön että minua hirvittää yhä tietoisuus siitä että tuolla pellolla on kyykäärmeitä, mutta minkäs teet kun täällä asutaan? Metsään mennessä on pakko kulkea pellon kautta.
Oli mukava nähdä että tyttö ei näytä saaneen traumoja kyyn kohtaamisesta - ainakin lenkille lähdettiin intoa puhkuen. Näin hieno toipuminen tarkoittanee että minunkin on huomenna raahauduttava työpaikalle. Alkuviikon olen ollut Ellan kanssa kotinaisena. Pitäähän jonkun pitää pikku gerbiilistä huolta. Eipä tässä kuitenkaan oloneuvoksena ole oltu, etäyhteydet kun mahdollistaa työnteon melkeinpä mistä vaan.

1 kommentti:

  1. Huh huh, olipas helpotus lukea matkalta palatessa, että kaikki alkaa olla ennallaan Ellan kanssa. Aikamoinen koettelemus pikkuneidin kanssa!

    VastaaPoista