sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Metsäretkiä ja sienestystä

Tällä viikolla Ella on saanut nauttia laatuajasta isännän kanssa, kun minä olen ollut matkoilla. Budapestissä oli lämmintä ja aurinkoista. Lämpötilat hipoivat kolmeakymmentä, joten melkein voisi sanoa että oli vähän liiankin lämpöistä pohjoisen tytölle.
Viime reissusta olikin jo vierähtänyt aikaa, joten oli mukava päästä käymään katsastamassa maisemia. Ja eritoten paikallisia herkkuja, joita odotin vesi kielellä. Herkuteltua tulikin, minkä nyt huomaa valtavana ruokahaluna. Täytyy varmaan vähän keventää ;o)

Palasin kotiin myöhään perjantai yönä. Ella oli isännän kanssa jo mennyt nukkumaan, mutta kunnon vahtikoiran tavoin heräsi, ja haukkui minut tullessani. Kyllä siinnä oli tytöllä sitten hämmästys suuri, kun emäntä sittenkin palasi takaisin. Teemu kertoi että Ella oli perjantaihin saakka odotellut minun saapuvan ovelle Teemun jälkeen, turhaan. Perjantaina tyttö oli sitten jo unohtanut koko emännän olemassaolon, eikä ollut enää odottanut ketään tulevaksi ovesta. Ilo olikin sitten melkoinen, kun emäntä lopulta saapui kotiin.

















Eilen käytiin metsässä keräämässä sieniä (taas vaihteeksi). Ellasta on mukava juoksennella metsässä, joka on täynnä ihania hajuja.
Iltalenkillä sivuttiin metsänreunaa, kun aivan meidän edestä ryntäsi karkuun kauris. En tiedä kumpi säikähti enemmän, kauris vai minä. Eläin ryntäsi metsä ryskyen syvemmälle, ja Ella ihmetteli kovasti tilannetta. Oltiin tuulen yläpuolella, joten luulen että Ella ei haistanut kaurista. Meinasi ensin lähteä perään, mutta katsoi sitten meitä, ja totesi ettei kai tässä mitään ihmeellistä ole. Hyvä näin, koska olisi parempi että koira ei ala jahtaamaan erinäisiä hirvieläimiä, joita täällä riittää. Vähän matkaa käveltyämme näimme pellolla kokonaisen lauman kauriita. Ilta oli jo hämärtynyt, joten pimeässä näkyi vaan hahmot jotka loikkivat pellolla. Vaikka kauriit olivat lähellä, niin Ella ei haistanut niitä. Eilen niinkuin tänäänkin on tuullut todella kovaa.
Tänään käytiin sisareni Merjan, ja hänen lastensa Oskarin ja Vilman kanssa - ylläytys yllätys - sienessä! Ella juoksenteli taas onnellisna pitkin metsiä, ja pötköttelee nyt reporankana olohuoneen matolla. No joo, minulla on kyllä jo sienikiintiö täynnä, mutta Merjalla vielä ei. Näin ollen korillinen sieniä lähti Merjan mukaan. Näin homma toimiikin hyvin, kun minä mielelläni kerään sieniä, mutta en pidä niiden perkaamisesta =o)
Retken jälkeen otettiin pientä välipalaa television äärellä. Lautasella oli paahdettua leipää ja juustoja. Minä olin jo syönyt ja isäntä kävi keittiössä jättäen eväät lattialle. Elmeri makoili matolla lautasen vieressä, ja oli niin väsynyt että hädin tuskin jaksoi häntäänsä heiluttaa.
Ellahan ei kerjää, vaikka sen vieressä söisi lattialla. Eikä ota ruokaa ennenkuin on saanut luvan.
Nyt kävi niin, että isäntäväen tarkkaavaisuuden herpaantuessa tyttö pihisti lautaselta herkkuja. Harvemmin sitä pikkukoiralle tarjoillaan moisia eväitä. Hyvälle tuntuivat olevan, harmi vaan että isäntä tuli paikalle ;o)
Pikku rosvo. Olisikohan se sittenkin pitänyt nimetä Ronjaksi (Ronja Raisantytär <-> Ronja Ryövärintytär)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti