Niin. Ahkeraa treenaamista. Sitä se meidän elämä on ollut viimeaikoina. Viikossa on kahdet ohjatut agilityharjoitukset, ja niiden lisäksi ollaan käyty harjoittelemassa itsenäisesti. Itsenäisissä harjoituksissa ollaan käytetty Tiinalta saatuja ratapiirroksia ja ohjeita, joista on todella paljon hyötyä. Selkeän suunnitelman kanssaa eteneminen, ja nyt alkaneet kakkostreenit toisen kouluttajan johdolla ovat aikaansaaneet minulle varmuutta - ja kun minä tunnen oloni varmaksi, niin koirakin tietää mitä siltä toivotaan. Näin meille molemmille tulee onnistumisen kokemuksia - ja hommasta tulee aina vaan mukavempaa.
Toisen kouluttajan kanssa aloitettiin suhteellisen perusteista, ja tästä on minulle todella paljon hyötyä. Ellan juoksut ja valeraskaudet ja kesäloma tekivät meille kesällä treenitaukoa, jonka aikana muu ryhmä eteni valtavasti. Kesän jälkeen tuntui että olen kovasti jäljessä muita, eikä oma suoriutuminen todellakaan ollut parasta mahdollista. Nyt menossa on aivan uudenlaista varmuutta, ja luottamusta siihen että vaikeammistakin kiemuroista selvitään, kun vaan yritetään.
Eiliset treenit meni aivan loistavasti. Ohjelmassa oli lyhyttä ratapätkää, jossa haasteena oli putki A-esteen alla. Viimeisellä radalla oli myös hauska hyppykieputus, jossa päästiin harjoittelemaan sylkkäreitä oikein todenteolla. Ensimmäisillä kerroilla oma kehonkieleni sai koiran kääntymään väärään suuntaan, mutta Tiinan ohjeistuksella sain kuin sainkin liikkeeni riittävän sulaviksi Ellan ymmärtää. Ja näin pikku spanieli suoriutui kieputuksesta kuin vanha tekijä.
Vanhuudesta puheenollen: Ellalla on tänään 1.5 vuotis syntymäpäivä - joka tarkoittaa että nyt meillä on oikeus osallistua virallisiin agilitykilpailuihin. Ja jotta voitaisiin osallistua, niin kepit on saatava kuntoon. Näin ollen me tänäänkin suuntasimme kohti kenttää, ja kävimme harjoittelemassa keppejä. Suoria keppejä ei ihan vielä uskalleta, mutta hivenen vinot sujuivat tänään jo varsin hyvin. Kädellä auttaminen ei ollut minun juttu, kaikkein parhaiten homma sujuu, kun annan Ellan itsensä suorittaa kepit vapaasti, itse sivulla kulkien. Tavoitteena on saada kepit pikkuhiljaa suoraksi, lisätä määrää (nyt treenataan 6:lla), ja kun homma sujuu, niin lisätä vauhti peliin. Juuri nyt vauhti saa olla hidasta, pääasia että koira sisäistää keppien oikean suorituksen, mahdollisimman vähällä avustuksella.
Huomenna onkin taas seuraavien treenien vuoro, saa nähdä mitä kivaa harjoitellaan...
PS. Tänään töiden jälkeen metsässä käydessä koiran kakkapussit täyttyivät taas herkkutateista. Ja kuusen alta löysimme kuolleen kauriinvasan. Jäljistä päättelimme, että pienokainen oli todennäköisesti ottanut yhteen auton kanssa, ja sitten raahautunut metsään kuolemaan. Autotietä ei ihan lähellä ole, mutta muutakaan selitystä emme keksineet, pikku reppanalla kun törrötti luu kyljestä ulkona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti