Elimäen metsästyskoulutusviikonloppu

Minä vihaan aikaisia aamuherätyksiä. Normaali herätys arkiaamuisin kello 5.45 on minulle täyttä tuskaa. Luonnotonta.
Kun viikonloppu koittaa, iloitsen siitä ettei minun tarvitse herätä ennenkuin minulle sopii. Joten jos on joku asia joka herättää minut lauantai aamuna kello kuudelta, niin sen täytyy olla Tärkeää.
Näin olikin tänä viikonloppuna, koska olimme saaneet paikan Kymen Spanielien järjestämälle Nuorten koirien ja aloittelevien ohjaajien metsästyskoulutus viikonlopulle.
Koska minä olen ominut Ellan agilityharrastukseen, saa metsästysjutut olla isännän ja koiran juttu.
Matkaan lähdettiin siis lauantai aamuna kello 7. Tai siis meidän piti päästä lähtemään seitsemältä. Eihän sitä ihan aikataulussa pysytty, mutta kuitenkin. Perille Elimäelle saavuimme vähän vaille yhdeksän. Kipusimme Haukkavuoren majalle, jossa meitä odotteli aamiaisen lisäksi kouluttajanamme toiminut Veli Nurminen. Majalle saapui liuta ihmisiä, ja monen monituista spanielia. Mukana oli Englanninspringerspanieleita, Walesinsprigerspanieleita, Cockerspanieleita, Cumberlandin spanieli, Amerikanvesispanieli, Irlanninvesispanieli ja Fieldinspanieli. Kaiken kaikkiaan koiria taisi olla 17, ja roduista vahvimmin edustettuina cockerit ja welssit =o)

Veli Nurminen

Aamupäivällä Veli Nurminen luennoi meille spanielimetsästyksen saloista, aloittaen pennun koulutuksesta, edeten aikuisen koiran kanssa tehtäviin harjoituksiin. Luennon jälkeen suunnistimme lounaalle paikalliseen ravintolaan, jossa saimme herkutella lähiruokaa. Paikalla oli näet käynnissä Lähiruokamessut =o)
Lounaan jälkeen suuntasimme innosta puhkuen metsästysmajalle. Kaikki odottivat jännityksellä iltapäivän harjoituksia, jossa päästäisiin tositoimiin.

Welssejä kerrakseen

Valmiina tositoimiin!

Ensimmäisissä harjoituksissa keskityttiin koiran hallintaan riistatilanteessa. Ensimmäisen haasteen aiheutti metsässä karkuun pinkova kani. Ohjaajan tehtävänä oli pysäyttää koira riistan lähtiessä liikkeelle. Koiran pysytykseen sai käyttää käskyä, pilliä, liinaa tai sitten näiden yhdistelmää.
Me olemme harjoitelleet pillillä pysähtymistä ahkerasti kesästä saakka, ja se sujuukin normioloissa kiitettävästi. Vaan pakoon pinkova kani oli tytölle liikaa, joten liinaa piti käyttää apuna. Koira kävi muutenkin kuumana, joten päätimme ekan harjoituksen jälkeen käydä Ellan kanssa kävelyllä. Suuntasimme läheiseen metsään, jossa sattui pieni haveri, ampiainen pisti Ellaa kylkeen. Tyttö järkyttyi tästä kovasti, ja oli vähintäänkin sitä mieltä että maailma on epäreilu paikka. Koska koiria oli paljon, laitoimme Ellan autoon lepäilemään. Ampiaisen pisto turvotti pikku Spanielin kylkeä, ja tykytys taisi olla melkoinen, koska kun isäntä meni koiraa hakemaan, tämä oli sitä mieltä että ei lähde autosta enää mihinkään.

Harjoituksiin kuitenkin lähdettiin, ja seuraavana vuorossa oli tilanne jossa fasaani nykästiin maasta ilmalentoon köyden avulla. Ohjaajan tehtävänä oli jälleen pysäyttää koira lentoonlähdöstä, odottaa laukausta, ja antaa sitten koiralle lupa mennä noutamaan lintu.
Tämä harjoitus meni Ellalta jotenkuten, koska tyttö oli vielä ampparin pistosta poissa tolaltaan. Seuraavaksi koirat saivat etsiä fasaanin hajujälkiä, jotka päätyivät pusikossa  (häkissä) lymyävän fasaanin luo. Tässä vaiheessa Ellakin oli saanut jo iloisuuttaan takaisin, ja yritti pyrkiä väkisin häkissä piilevän fasaanin tykö.
Meillä oli tarkoitus ottaa vielä vesinoutoharjoituksia, mutta koska koiria oli paljon, päivä oli pitkällä, joten päätimme suunnistaa takaisin hiihtomajalle. Majalla paistoimme makkaraa kertakaikkisen upeissa maisemissa, nautimme toistemme seurasta, ja saattaapi olla että jokunen viinilasillinenkin maistui siinnä turistessa.
Sunnuntaina vuorossa oli varmasti kaikkien eniten odottama osuus. Kukin koira saisi vuorollaan ajaa fasaanin ylös ammuttavaksi ja noudettavaksi.

Kaikkia jännittää...

Ella lähti liikkeelle päivän toisena koirana. Lintu löytyi nopeasti, ja koira nosti sen lentoon. Laukauksen tullessa spanieli ei suinkaan pysähtynyt isännän käskyyn, vaan sinkosi eteenpäin kuin ohjus. Vauhti oli niin kova, ettei Ella pystynyt havainnoimaan tiputusta, vaan meni ohi. Isäntä kutsui koiraa takaisinpäin, ja kehotti etsimään saaliin, joka löytyikin helposti. Tyttö tutki lintua epäröiden, otti sen suuhunsa, mutta tiputti sen heti takaisin maahan. Pöläytteli vähän höyheniä, ja otti linnun uudelleen suuhun, muttei kuitenkaan tuonut sitä isännälle. Teemu kävi auttamassa koiraa, ja nyt tyttö kantoi lintua jonkin matkaa.
Minusta tämä oli aivan mahtava suoritus, ottaen huomioon että tämä oli eka kerta lämpimän riistan kanssa.
Ella tuli metsästä aivan tohkeissaan, kuin sanoen että "ette voi arvata mitä minä tuolta löysin...!"

Suuri Saalistaja

Minun lintu!

Maistuisiko maksa...?

Saalis ja koira sävy sävyyn

Täältä tullaan!

Tuodaan, tuodaan...

Onni syöksyy saalistamaan

Joko kohta päästäis...?

Fasaanin viimeinen lento, Englanninspringerin ajamana

Päivän päätteeksi otimme vielä lauantaille tarkoitetun vesinoutoharjoituksen. Ensimmäisen koiran tehdessä vesinoutoa päätimme kiihdyttää Ellaa, koska tyttö on tähän asti ollut melko haluton noutamaan riistapukkia. Saattaapi olla että yhtään onnistunutta hakua ei ole takana, jompikumpi meistä on saanut kastella jalkansa. Tämä oli myös syy siihen että Ellaa ei ole ilmoitettu taippareihin tälle syksylle. Walesiherra noutikin riistapukkia ahkerasti, ja Elmaneiti se oli harmissaan.
Miten Ellan vesinoudon kävi? Sitä voi ihmetellä videosta.
Tyttö lähtee kyllä uimaan, ui pukille saakka, mutta käy vaan tökkäämässä riistapukkia. Isännän heittämä kivi kuitenkin innostaa tytön uimaan uudelleen pukille, ja se on siinä! Toisella heitolla tyttö ei enää arvaile, vaan ui suoraan pukille ja tuo sen rantaan. Ei edes ravistele turkkia, vaan antaa saaliin ensin isännälle. Taitava tyttö!
Näin päättyi meidän metsästyskoulutusviikonloppu, nappisuoritukseen. Loistavaa =o)
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli onnistunut. Uusia samanhenkisiä tuttavuuksia, mukavia koiria, hienot maisemat, hyvää ruokaa ja oppia vielä kaiken päälle. Kiitos vaan kovasti koulutuksen järjestäjille ja myös koulutuksessa mukanaolleille!
Nyt pikku spanieli vetää koiran unta. Haaveilee lentoon pyrähtävistä fasaaneista, herkullisista pikku kaniineista ja on onnellinen. Kyllä se koiran kelpaa.