Tällä viikolla meillä alkaa agilityn talvikausi. Tiistaisten treenien lisäksi meillä on joka toinen perjantai hallitreenit. Saa nähdä miten huomenna menee. Toissapäiväiset treenit meni vähän niin ja näin. Alussa Ella oli vähän liiankin intoa täynnä, mutta sitten alkoi taas ihmettely.
Taitaa olla niin ettei me puhuta koiran kanssa samaa kieltä. Yritys kyllä on kova, mutta joissain asioissa tuntuu että homma ei vaan toimi. Jaa, että niin missä? No esimerkiksi nätisti hihnassa kulkemisessa - miten on mahdollista että koira ei vieläkään näytä ymmärtävän miten hihnassa pitäisi kulkea? Vetää ei ole saanut ikinä, joten ei pitäisi olla "vanhasta tavastakaan" kyse. Mutta niin vaan on, että tässä asiassa ei näytetä pääsevän yhteisymmärrykseen. Ella kyllä tajuaa, miten pitää menetellä että matka jatkuu (tulla vasemmalle sivulle), mutta hetken päästä ollaan taas tilanteessa että koira vetää. Pysähdys, paluu sivulle, katsekontakti, matka jatkuu, koira vetää, pysähdys jne. Ottaen huomioon että asiaa tulee harjoiteltua useita kertoja joka päivä, niin tämä tuntuu olevan vaikea asia. Toisinaan kävely kyllä sujuu, mutta ongelmia tulee eritoten kun ollaan tulossa takaisin kotiin, tai kun ulkona tapahtuu jotain mielenkiintoista (auto, ihminen, lintu, pyörä, koira - ihan mitä tahansa).
Homman nimihän kuitenkin on se, että me Teemun kanssa ei osata kertoa Elma-neidille asiaa oikein. Jossain on se pieni asia mitä pitää muuttaa, että koira ymmärtäisi miten hihnassa pitäisi kulkea, meidän pitää vain keksiä mikä se on.
Tämän huomasin sivulletulo harjoituksessa. Tätähän ollaan opetettu Ellalle melkeinpä ensimmäisestä päivästä alkaen, ja namupalalla johdattaen sivulletulo sujuu mallikkasti. Vahvistimme vihjesanaa myös sillä että ruoan saa tulemalla sivulle ja ottamalla katsekontaktin. Kun aloin jättää käsiohjaukset pois, ja koetin käyttää pelkkää "sivulle" sanaa, niin koira ei tiennyt mitä tehdä. Tuli lähelle, ja istuutui etuviistoon hämmentyneen oloisena. Ensin ajattelin että koira ei ymmärrä sanaa (että käden tekemä liike olisi signaali jonka koira ymmärtää sanan sijaan), joten tein illan aikana useita sivulletulo harjoituksia namipalalla ohjaten, toistaen vihjesanaa. Yritin välillä käyttää pelkkää vihjesanaa, mutta koirasta huomasi että se ei ole varma mitä pitäisi tehdä. Sitten tuli mieleeni että olemme opettaneet sivulle tulon niin, että samalla kun koira tulee sivulle, niin astumme itse yhden askeleen taakse ja takaisin eteen. Kun kutsuin Ellaa pelkällä vihjesanalla, seisoin koko ajan paikallani. Tein uuden yrityksen: käytin vihjesanaa, ja samalla kun koira lähestyi, astuin askeleen taaksepäin. Tämä liike oli se joka sai koiran tekemään juuri sen mitä haluttiin, Ella tuli mallikkaasti sivulle. Ja kyllä me oltiin molemmat riemuissamme! Näin ne on pienistä asioista kiinni, Ella kyllä halusi toimia oikein, mutta asiassa piti edetä askel kerrallaan. Sama sävel löytyy kun vaan jaksaa yrittää.
Yhteisymmärryksestä puheenollen, Ellasta on erityisen mielenkiintoista kun ihminen aivastaa. Johtuukohan se jotenkin siitä, että tässä on yhteinen tekijä koiran ja ihmisen välillä? Harvemmin sitä tulee haukuttua tai muuta koiramaista, mutta aivastella voidaan yhdessä =o)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti