Elli-Velli, karamelli,
öiseen aikaan meitä helli.
Haukkui kerran, haukkui kaksi,
haukkui kerran kolmannen.
Kello kolme aamuyöllä,
mamma oli iloinen.
Vahtikoira, mahtikoira,
oli tämä melkoinen.
Koitti kello aamukuusi,
herätyskello silloin huusi,
alkoi aamu uusi.
Nousta ei halunnut pentu, isäntä,
eikä myöskään emäntä.
Raskas luomi, jalka ja häntä!
Lämmin peti houkutti jäämään,
peiton alle lepäämään.
Mut armoton oli arkiaamu,
vaati töihin lähtemään.
Heräämään joutui koko porukka,
alkoi päivän urakka.
Mietti isäntä, emäntä, voi mikä öinen elämä!
Tällaisen koirakuumeisen on kiva lueskella juttuja pienen welshin elämästä. Samalla voi vähän valmistautua siihen, mitä on edessä ensi kesänä, jolloin meidän perheen elämää ehkä myös sulostuttaa welshipentu.. Kiitos että olet laittanut tänne noin ihania kuvia :)
VastaaPoista