Joo. Niin se vaan on, että tänään on maanantai, ja ollaan selvitty viikonlopusta varsin vähin vaurioin. Viikonlopun ohjelmassahan oli lasten- ja koirienhoitoa. Minä olin etukäteen pelännyt että mitenhän ne koiraherrat käyttäytyy tuon meidän juoksuisen nartun kanssa, mutta miten kävi?
Porukan kingi on Ossi, joka nauttii suurta kunnioitusta nuoremmalta Väinöltä.
Ella taasen - no Ella on Ella. Tytöllä oli ilmeisesti juoksujen parhaat päivät menossa, ja meno sen mukaista. Koska Ossi on king niin hän sai tuntea koko nuoren tytön palon. Ella liehitteli Ossia koko rahalla. Välillä piti oikein vikistä, etteikömitenkään voitais riiustella. Hommasta oli hienotunteisuus kaukana, paljon selvemmin viestiä ei olisi voinut välittää.
Vielä vähän aikaa sitten peli olisi ollut selvä, Osmo kun oli kovasti tyttöjen perään. Tästä aiheutui ylimääräistä harmia, kun tytöt oli välillä mielenkiintoisempia kuin luoksetulo kutsuttaessa. Joten Ossipoika kävi lääkärissä pienessä operaatiossa, jonka jälkeen tytöt on olleet vähemmän herkkuja.
No, Ellan mielestä Ossi oli kuitenkin tavoittelemisen arvoinen. Kun liehittelyt ei toimineet ja tunteen palo oli kova, niin Ella jopa yritti kamuta Ossin selkään. Tästä musti ei tykännyt vaan kertoi tytölle paikkansa matalan murinan saattelemana.
Väiski taasen olisi mielellään seukannut Ellan kanssa, mutta vähempiarvoisena uroksena tyytyi kohtaloonsa. Välillä mieliteko meinasi kuitenkin yllättää, mutta kun Teemun kanssa murahdettiin että annappas olla, niin nuoriherra sai tyytyä osaansa. Ellan kanssa sai kyllä leikkiä, mutta ei muuta.
Yhdessä lenkittämisestä luovuttiin alkuunsa, koska emme halunneet pilata Ellan hihnassa kulkemista, joka parantuu päivä päivältä. Yhteislenkkiä koettaessa homma meni vetotouhuksi.
Viikon loppua kohden Elmerin juoksut alkoivat kääntyä loppua kohden. Koirat saattoivat jo lepäillä rauhallisesti yhdessä.
Sunnuntaina Ella näytti voimakkaan luontonsa. Annoin tytölle ruuan kodinhoitohuoneessa, ja kun koira alkoi syömään, niin vein Ossille ja Väiskille kuivatut pupunkorvat. Pojat rupesivat niitä syömään, kun Elmeri syöksyi paikalle tuulispään lailla, varasti pupunkorvan Ossilta ja murisi kaupanpäälle, ettei näitä saa syödä, kun nämä on minun! Seuraavaksi ryntäys Väiskin apajille ja sama homma! Siinnä oli pojat ihmeissään!
Minulla oli naurussa piteleminen, pojat kun oli niin hämillään tilanteesta. Saa nähdä kuinka kauan sallivat tytöltä moista käytöstä.
Mutta siis, loppujen lopuksi viikonloppu meni hyvin ilman sen kummempia ongelmia, vaikka tilanne alunalkaen näytti haasteelliselta.
Mistä tulikin mieleeni: Olin aivan todella järkyttynyt kun katsoin Jangas blogista (linkki sivun oikeassa reunassa) videoita menneiden viikkojen harjoituksista! Me kun ollaan oltu poissa kuviosta 3 viikkoa, ja voi kääk miten taitavia muut pennut ja ohjaajat ovat! Eihän me enää edes iletä tulla harkkoihin. Kertakaikkisen hienoja suorituksia. Jos minua on tähän saakka harmittanut tauko, niin nyt vielä enemmän =o)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti