Tiistaina käytiin taas Ellan kanssa treeneissä. Ella on aivan erityisen taitava löytämään kaikki maahan pudonneet namit =o) Tällä kertaa olin varannut radalle uuden vinkuvan, narujaloilla varustetun sikalelun, joka on kotona innostanut neidin hurjaan leikkiin. Mutta, tämänkin lelun kanssa kävi samoin kuin narulelun kanssa aiemmin, Ellaneitiä ei voisi vähempää kiinnostaa.
Onneksi Tiina (meidän hyvähermoinen kouluttaja) keksi lainata Ellan siskon, Essin, narupallolelua. Ja voi että se olikin Ellan mieleen. Eli nyt pitäisi löytää vastaava lelu Ellalle, niin saadaan harjoitukset sujumaan oikeaan suuntaan.
Ostin tässä Ellalla toisenkin uuden lelun. Ellan pentuaikainen nimihän oli Vauhtiraita, ja tällä lelullakin on samanlaiset vauhtiraidat, niin pakkohan se oli ostaa =o)Mikähän siinnä mahtaa olla että pennuilla on tuhovimma? Ainakin meidän Ella on sellainen pikku termiitti että mielellään hajottaa kaikki eteen sattuvat esineet pieniksi atomeiksi. Syleksii sitten ylimääräiset purut suustaan ja on tyytyväinen.
Tässä aiemmin Ella oli yhtenä päivänä keksinyt että makuuhuoneen lattian suojana ollut muovimatto on mukava revittävä. No Teemuhan paikkasi ennestäänkin jo varsin ruman maton ilmastointiteipillä. Vaan nytpä ei enää tarvitse paikkailla, kun koko matto on pieninä palasina. Ei tuosta enää saa mitään suojaa aikaiseksi. Äkkinäinen voisi ajatella että pikku koiruli on ollut liian pitkiä päiviä yksin kotona, mutta ei. Lopullinen Tuhotyö tehtiin päivänä jolloin vietin etätyöpäivää. Tietenkään Tuhotyötä ei voinut tehdä silloin kun olin näkemässä, vaan siinnä välissä kun lähdin kaupungille. Teemu kävi töiden jälkeen kaupassa, joten pennulla oli parin tunnin väli ettei ketään ollut kotona. Siinnä oli hyvä tehdä Tyydyttävä Tuho.
Näin Juhannuksen kunniaksi: linkki Kertakaikkisen Suloisen Ellan videoon:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti