Dominant female..?

Tänään minulle tuli puhelu, jossa kysyttiin koiranpentuja.
Onhan meidän Ella kyllä kertakaikkisen kaunis, taitava ja ihana koira, mutta ehkä on ennenaikaista puhua pennuista, kun tenava on itsekkin vielä melkein pentu. Taisi kuitenkin kysyjällä olla väärä numero. Tai sitten joku teistä teki minulle pahan källin ;o)
Joulu alkaa sitten olla takana päin. Ella sai nauttia joulun ajan salskeasta herraseurasta, kun noutajapojat Ossi ja Väiski oli meillä perheineen. Ella on osoittanut kasvaneensa pentuvaiheesta, ruoan päältä pitää jo alkaa riitelemään. Väinö kunnioittaa Ossia niin paljon ettei asemaa juurikaan kyseenalaisteta, mutta meidän Elmeri on asiasta eri mieltä. Pikku tyttö puolustaa asemaansa dominoivana naaraana terhakkaasti, joten Ossi sai kuulla kunniansa useaan otteeseen. Saas nähdä millainen sisupussi tytöstä kehittyy. Onneksi emännän ja isännän asema on selvä, ruokakupille voi mennä, tai vaikka ottaa luun pois koiran suusta ongelmitta.
Ella sai joululahjaksi yhden kanin nahkan ja kolme pehmolelua. Ja kun Ellalla on ollut tähän iltapäivään saakka koiraseuraa, niin on käynyt sellainen harvinaisuus että kaikki lelut on vielä ehjiä  =o)
Ulkona on tullut taas lisää lunta. Ellalla oli vaikeuksia pysyä poikien perässä hangessa, noutajapojilla kun on huomattavasti pidemmät jalat. Poikien juostessa hangessa sujuvasti, Ellan piti pomppia päästäkseen eteenpäin.

Väinämöinen chillaa

Ellan säkäkorkeus on nyt 44 cm (aikuisen walesineidin rotumääritelmän säkä on 46cm). Korkeus ei tästä luultavasti enää kasva, kun ekat juoksutkin on jo takana. Painoa 18.6 kg, eikä muutoksia viimeaikoina. Tyttö taitaa itse säädellä painoaan, koska joinain päivinä saattaa olla että ruoka ei kelpaa. Fiksu tyttö.
Koiraa punnitessa todettiin että isännän ja emännän kohdalla tilanne on toinen, tartteis varmaan tehrä jotain!