Lauantaina päästiin nauttimaan niinkin harvinaisesta asiasta kuin päivänvalosta. On se vaan kumma miten erilaiselle paikat näyttää, kun näkee muutakin kuin LedLenserin valokeilaan osuvat asiat. Metsässäkin voi lompsia miten sattuu, eikä tarvitse seurata polkuja. Ellakin sai juosta sydämensä kyllyydestä.
Yhdessä kohtaa ihmettelin kun tyttö meinasi kiivetä puuhun, mutta kun katsoin ylöspäin, niin syykin selvisi; Kurre Kippurahäntähän se kiipeili pitkin kuusen runkoa. Ellaa harmitti kovasti kun ei päässyt mukaan kinkereille.
Tästä toivuttuaan tyttö otti hatkat. Luulin ensin että koira karkasi peuran perään, mutta peuraksi luulemani vauhtihirmu olikin vinttikoira. Jos orava harmitti, niin saatte uskoa että tämä oli vielä pahempi, vinttikoira kun jätätti Ellan juoksussa kymppi - nolla! Niin paljon ärsytti, että piti ihan haukkua ettei ole reilua peliä tämä! Vinttikoiran kaverina oli en-nyt-muista-mikä -paimenkoira, joka ei tykännyt hippasista. Koirien emäntä tuumi että hyvä että Ella jaksaa juosta. Paimenkoira tykästyi kyllä kovasti Ellan vinkuleluun, jolla kutsuin koiran luokse leikin päätteeksi. Kahden euron tipi onkin osoittautunut hyväksi hankinnaksi, tuolla saa tytön houkuteltua luokse hankaloistakin tilanteista.
Sunnuntain Ella vietti hoidossa Merja-tädin luona, kun isäntä ja emäntä talkoili Messarin Voittaja 2009 näyttelyssä. Elmeriä varmaan vähän harmitti kun Ossi ja Väiski oli työkeikalla kunnon noutajien tapaan, mutta onneksi pojat tuli edes illaksi kotiin. Yritin kysellä Ellalta että oliko se Merja-täti tiukkana, mutta eipä tuo hiiskunut mitään ;o)
Iltasella kun mentiin hakemaan koiruutta, niin tyttö linnottautui oven ja meidän väliin, ettei vaan vahingossakaan unohdeta pikku Spanielia kyydistä. Tyytyväisen oloinen tyttö oli, joten kiitos vaan hoidosta!
Tänään iltalenkillä oli kylmä. Saamarin pipo kun on muka-lämmin. Vuorit ja kaikki, mutta asteen verran liian lyhyt, niin että korvat jäätyy. Ärsyä!
Mutta kylmän tunne hävisi kun pikku Spanieli tarjosi parastaan. Irti juostun osuuden jälkeen otin Ellan hihnaan kun tultiin kadulle. Minulla oli kyllä super-herkut mukana; viikonloppuna hiiligrillillä grillattua kanaa. Nam. (Grillikausi on aina päällä meidän taloudessa...) Mutta siis tyttö oli aivan loistava hihnassa. Kontaktia tuli jatkuvalla syötöllä, ja tyttö käveli hienosti vasemmalla sivulla. Olipa vaan hienoa menoa. Ja kotia päästyä juhlittiin vielä ketun nahkareuhkalla. Harmi vaan että kaikki vähänkään pidemmät ketunkarvalelut oli värjättyjä. En näet ole koskaan nähnyt vaaleansinistä kettua, lienee sellainen sinikettu ;o)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti