Ella suhtautui kouluttajaan hivenen varauksellisesti, mikä oli varsin harvinaista. Tyttö ei edes lämmennyt vaikka kehuttiin kauniiksi. Yleensähän Ella suhtautuu ihmisiin liiankin ystävällisesti. Lieneekö syynä ollut outo paikka, ja ympärillä olevat muut koirakot vai mikä, tiedä häntä. No, otin siinnä sitten Ellan kanssa pienet leikit, joka saikin tytön rentoutumaan takaisin omaksi iloiseksi itsekseen. Kurssilla tehtiin vauhdista seisahtamis harjoituksia. Harjoitus oli sinänsä sellainen, jota ei juurikaan ole tehty, mutta jokapäiväiset kontaktiharjoitukset olivat tehneet tehtävänsä. Tyttö toimi kuin enkeli, ottaen koko ajan kontaktia minuun. Kouluttaja oli kovin ilahtunut näkemästään, ja pyysi että näyttäisimme muille mallia. Mikähän siinnä onkaan, että asioista tulee moninkertaisesti vaikeampia kun kymmenkunta silmäparia tuijottaa tekemistä?
No onneksi Ella jaksoi olla keskittynyt esiintymisen aikana.
Kurssilla tehtiin myös ohitusharjoituksia, joissa siis kaksi koirakkoa kohtaa toisensa, ja koirien tehtävä on kulkea kauniisti ohjaajan sivulla vastaantulijoista välittämättä. Tämäkin harjoitus meni hienosti, kun olin varustautunut keitetyllä kanalla.
Minä olin kyllä kaikinpuolin tyytyväinen Ellan käyttäytymiseen tänään, kentällä oltiin nätisti, juurikaan riehumatta ja kun kontaktinottojakin tuli runsaasti, niin mikäpäs siinnä oli ollessa. Välillä Elmerin kyllä olisi tehnyt mieli mennä telmimään muiden pentujen kanssa, mutta kun oltiin kentällä, niin koiruilut sai jäädä. Voisiko olla niin että kaikki se kova työ mitä tähän saakka on tehty alkaa vihdoinkin näkymään..? Ihanaa!
Tiedättekö muuten mikä on Elmerin lempiharrastus?
Se on pehmolelujen purkaminen. Ensin tehdään pienenpieni reikä lussuttamalla, ja sen jälkeen reiästä vedetään ulos täytteet.
Ihan kaikki. Sääliä ei tunneta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti