Höyhentyynyn kohtalo

Viime viikko meni tuskastellessa huonon olon kanssa. Viikonloppuna annoin lopulta periksi, ja lepäilin flunssan poikasen kourissa. Että minä vihaan taudinkuvaa, jossa vaan kidutaan sairauden ja terveyden rajamailla. Koko ajan on kurja olo, mutta ei kuumetta, joka oikeasti antaisi valtuudet antaa periksi ja potea kunnolla. (Tämä on oma sääntö, Teemu on aiheesta eri mieltä). Maanantaina raahauduin uskollisesti töihin, ja eilen olikin taas treeni-ilta. Minulla ei ollut suuria odotuksia treeneistä viime viikon katastrofin jälkeen (koira oli kyllä loistava, mutta minulla oli suuria vaikeuksia suoriutua, hermotkin meinasi mennä. Tiedä oliko flunssanpoikasella sormensa pelissä).. Mutta kuitenkin, tällä viikolla treenit meni hienosti, ja yhteistyö Ellan kanssa pelasi.
Treenien päätteeksi läpikäytiin hieman näyttelykuviota, me onnettomat kun ollaan ilmoittauduttu pentunäyttelyyn. Voitte kuvitella millainen kaaos on luvassa, pennut kun ei pysy aisoissa toistensa lähellä ollessaan. Ainakaan meidän Elmeri. Ja kun meillä ei ole kokemusta näyttelyistä, niin sellaiset perusasiat kun nätisti oleminen, hihnassa hienosti kulkeminen ja paikoillaan seisominen - no sanotaan että ne ei ehkä ole itsestäänselviä asioita ;o)
Nyt tehdään sitten tehotreeniä että edes saataisiin pisamapylly pysymään ilmassa. Mikähän siinnä onkin että heti pitää iskeä se takapuoli maahan..? En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kun ajattelen näyttelyä. Todennäköistä on että Ella hyppii ja pomppii, ravi menee laukaksi ja villiksi pentujuoksuksi, tuomaria pitää purra kädestä (ystävällisesti kuitenkin) jne. No, oppia ikä kaikki.
Opista puheenolleen tällä haavaa meillä tehdään kovasti kontaktiharjoittelua. Ja muutenkin yritetään saada Ella kiinnostumaan meistä mahdollisimman paljon. Tänään hauskuutin Elmeriä pölynimurin putkella. Menin itse kodinhoitohuoneeseen ja höpöttelin putkeen, niin että putken toinen pää oli eteisen puolella. Voi että tyttö oli ihmeissään! "Miten se äippä parka on tuonne putkeen joutunut?" Häntä heilui ja pää kääntyili puolelta toiselle. Vähän huolettikin, kun piti ikkasta. Sitten mamma löytyi pesuhuoneesta, ja kaikki oli hyvin.. hassu tyttö.
Maantaina tuumittiin Teemun kanssa että Ella se on jo sen verta iso tyttö, että voidaan antaa sen olla makuuhuoneessakin päivällä ilman kulkuesteitä. Arvatkaas miten kävi?
Ella ei saa nousta sängylle. No, sänky oli sen näköinen, että pikkukoira oli pitänyt bileitä. Päiväpeitto oli täynnä pikku tassujen jättämiä painaumia. Sängyllä ollut höyhentyyny (!!!) oli saanut kyytiä. Saumat oli lussutettu märäksi, ja sivussa ollut vetoketju revitty irti. Pieniä kankaanpalasia lojui sängyllä. Onneksi tyttö ei ollut purkanut sisätyynyä - kuvitella mikä sotku huoneessa olisi ollut kun sinne olisi levitelty höyhentyynyn sisältö...
Se siitä sitten. Makuuhuone on palautui Rajoitetuksi Alueeksi, vapaa liikkuminen sallittu ainoastaan isäntäväen paikalla ollessa.
Tällä viikolla me ollaan leikitty myös tosi tv:tä. Isäntä laittoi asuntoon liikkeeseen reagoivan surveillance systeemin. Ollaan sitten töistä palattua voitu katsastaa Elmerin puuhat päivän aikana. Ne on muuten aika yksiselitteisiä. Päivä menee tasaiseen tahtiin, niin että ekaksi pitää vähän surra isäntäväen töihin menoa. Sitten pötkötellään. Sitten pitää käydä tarkistamassa ovet (etuovi - takaovi) ja kurkistella ikkunasta. Takaisin pötköttelemään; kyljellään, sitten selällään, toiselle kyljelle... krooh pyyyh... Herätys. Tarkistuskierros, etuovi- takaovi jne. Näyttää sille että meidän jättämät jännittävät asiat (aktivointilelut yms aarteet) jää päivisin melkein vaille huomiota. Niillä on kyllä kiva leikkiä muutoin. Siispä täytyy tehdä niin, että lelut saa olla suurelta osin pennun saamattomissa, noita voi sitten esitellä silloin tällöin spesiaali juttuina.
Minua kyllä pikkuisen kutkuttaisi ajatus laittaa joku päivä roboottipölynimuri päälle niin että Ella on yksin kotona. Sen voisi ohjelmoida pyörimään kesken päivää. Ella kun pitää roombaa mukavana kaverina. Imuri saa oikein leikkiinkutsu kumarruksiakin osakseen. Eihän se leikkiin lähde (korkeintaan pihistää jotain leluja tms), mutta on se silti jännä kaveri.
Että sellaista tällä kertaa. Perjantaina olisikin taas hallitreenien vuoro, agiliitoa Elmaneidin tapaan.