Tänään päätettiin käydä vähän pidemmällä metsäretkellä Ellan kanssa. Reissu olikin kannattava, sillä kun mentiin vähän uusille alueille (kuitenkin kotikulmilla pysyen), niin ei mennyt aikaakaan, kun törmättiin hirveen. No, ei nyt ihan sananmukaisesti törmätty, mutta päästiin nyt kuitenkin ihailemaan isompaa hirvieläintä. Peuroja ja kauriita näkee varsinkin tähän aikaan vuodesta melkein joka päivä, mutta enpä muista koska viimeksi olisin metsässä kävellen nähnyt hirveä. Tien varsilla noita komistuksia kyllä näkee silloin tällöin autolla ajellessa, mutta metsässä ovat taitavia väistämään ihmistä. Isäntä oli muuten fiksusti varustautunut harmaaseen asuun. Mikäs sen mukavampi näin hirven metsästys aikaan...
Ella ei hirveä havainnut, ja hyvä niin. Riittää kun tyttö jahtailee lintuja ja pupujussilaukkarisia. Mikä neuvoksi jos pikku spanieli päättäisi ryhtyä hirvikoiraksi?
Sattuipa reissulla muutakin mukavaa. Takaisin tullessa lompsittiin metsän reunaa pitkin pellolla, ja kun tuossa menee suht lähellä autotie, niin pidettiin Ella hihnassa. Jostain kumman syystä paikka toimi niin, että Ella käveli nätisti hihnassa. Ei lainkaan vetämistä, ei häröilyä, ei mitään. Kipiti kipiti kip, käveltiin vaan nätisti monta sataa metriä! Eli meillä on vielä toivoa saada pikku neidistä hienosti hihnassa kulkeva spanieli. Jee!
Metsäretki kesti vähän alle kaksi tuntia, joten Elma-neiti on viettänyt päivän lepäillen. Ainoana harjoitteluna ollaan vähän harjoiteltu näyttelyseisontaa, jottei ensi viikon pentunäyttely mene ihan löperiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti