Lahden pentunäyttely

Epätavallisesti Sunnuntaille kello herätti meidät aikaisin. Liian aikaisin. Kukaan ei näet muistuttanut meitä talviaikaan siirtymisestä. Minä en olisi mokomaa asiaa huomannut, mutta Teemu totesi että toinen kello makkarin pöydällä näyttää eri aikaa. Asian oikeellisuus piti vielä käydä tarkistamassa toisesta kellosta, ja kun varmennus oli suoritettu, niin eikun takaisin vällyjen väliin. Viikonlopun aamu-unet kun on niin harvinaista herkkua, niin niistä ei hevin luovuta. Kellon soittaessa uudelleen tunnin kuluttua, ei auttanut muuta kuin laittaa itsensä rivakasti valmiiksi. Teemu käytti koiran ulkona, ja sitten ei muuta kuin menoksi. Matkalla poimittiin kyytiin Viivi ja Ellan velipoika Dante.

Perillä Lahdessa meitä odotti halli täynnä pentuja (ilmoittautuneita 670 kpl:tta). Meteli hallissa oli sen mukainen. Pohdiskelin hiljaa mielessäni että on se vaan mukava ettei tämä meidän rotu ole haukkujia ainakaan pahimmasta päästä =o)

Ella oli kovasti ihmeissään tohinasta joka näyttelypaikalla vallitsi. Paikka oli täynnä väkeä ja koiria. Kaikennäköisiä ja kokoisia, pienenpienestä jättiläiseen. Yllättäen tyttö kuitenkin käyttäytyi rauhallisemmin ja paremmin kuin mitä olin ajatellut. Paikan outous sai koiran ottamaan kontaktia, ja syliinkin piti päästä.
Paikalle saapuivat Ellan sisarusparvesta myös Wilma, Lotte ja Pipsa. Meillä oli siis oikea Jangas-keskittymä.
Jouduimme odottamaan vuoroamme pitkään. Toisaalta se oli ihan hyvä juttu, koska alun tohinan jälkeen koirat olivat selvästi rauhallisempia, eivätkä enää jaksaneet innostua riehumaan keskenään. Ellakin otti nokoset mukavasti isännän jalkojen juuressa, pää reppuun nojaten.

No lopulta sitten pääsimme kehään. Ella tuli ihan nätisti, pelkäämäni hullunlaukkaa ei saatu nähdä ainakaan näissä näyttelyissä. Katso video:  Kehässä
Meidät asetettiin kuvan mukaiseen paremmuusjärjestykseen: Pipsa, Lotte, Ella ja Wilma.

Ella siis sai tuloksen pentuluokka 3. arvostelulla:

"Hyvän tyyppinen narttu. Hyvä pää. Riittävän tummat silmät. Hyvin kulmautunut etu- ja takaosa. Pitkä, hyvä rintakehä. Hyvä ylälinja ja luusto. Liikkuu hyvin."

Eli eihän tässä voi muuta kuin olla tyytyväinen ensimmäisen näyttelyn tulokseen.

Osallistuimme myös kasvattajaluokkaan Jangas tyttökaartin kanssa. Tuloksena rodun paras ja kunniapalkinto. "Ryhmä hyvin kehittyneitä, vankkoja pentuja. Kaikilla hyvät etuosat, jollain hieman huomauttamista päässä ja silmien ympäryksessä."
Joten kaikenkaikkiaan meillä oli siis oikein onnistunut reissu. Ella oli puhkiväsynyt, ja oikein tyytyväinen kun lopulta päästiin autoon ja koira omaan häkkiinsä nukkumaan. Edes vieressä matkannut Dante ei saanut kiinnostusta heräämään. Tyttö heräsi vasta Helsingissä pääsimme Viivin kotiovelle. Tässä vaiheessa Ellan piti vähän ikkastakin, kun velipoika jäi pois kyydistä.

Viimeisessä kuvassa vielä Ella näyttelyn päätteeksi kasvattajansa käsissä. Taitavia tyttöjä!