keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Viikon agiliidot

Eilen kokoonnuttiin tiistaiseen tapaan Ojankoon treenien merkeissä. Ellan lisäksi treeneissä olivat Essi ja Dante, Lotte tuli kentälle myöhemmin katsastamaan meidän touhuja. Ennen harkkoja nähtiin myös pieni Tara-tyttönen, yksi pennuista jota ei olla nähtykään sitten sen päivän kun Ella äiteen luota lähti.
Yleisössä olivat myös labbikset Ossi ja Väiski, joiden tehtävänä oli ainoastaan harjoitella hissunkissun hiljaa oloa ympäristössä jossa on paljon koiria. Tätä taitoa pojat tulevat tarvitsemaan piakkoin, kun menevät töihin fasaanijahtiin.
Olin varautunut treeneihin tällä kertaa keitetyllä kanalla, ja kyllä herkku maistuikin. Sormet meinasi mennä mukana ;o)
Ella suoritti annetut tehtävät hienosti, vaikkakin häpeäkseni täytyy myöntää, että emännän ohjeistus oli välillä vähän niin ja näin. Ehkä minä vielä jonain päivänä. No, joka tapauksessa olin erittäin tyytyväinen illan lopputulokseen. Pikku Elmeri näytti silminnähden nauttivan harjoituksista; jos minä hidastelin liikaa tehtävän annossa, niin tyttö meinasi lähteä itsekseen suorittamaan esteitä. "Joo, joo, tiedetään hyppy-rengas-hyppy-piiittkä, kyllä minä osaan!"
Melkoinen epeli. Muutenkin tuntuu että kontaktiharjoituksista on ollut apua. Ei nimittäin ole montaa viikkoa siitä, kun koiraan ei saanut mitään kontaktia, nyt tyttö ihan selvästi seuraa emännän puuhailuja. Toinen osa-alue mikä on selvästi parantunut, on koiran kyky olla läsnä tilanteessa, vaikka ympärillä sattuu ja tapahtuu. Samoin rauhallisesti paikallaan olo. No joo, sattuuhan niitä tilanteita että koira karkaa käsistä, mutta edistystä on kyllä tapahtunut reippaasti. Saattaapi olla että tästä tytöstä vielä jonain päivänä tulee hienosti käyttäytyvä aikuinen koira. Olisihan se mukavaa =o)
Huomenna me ollaankin menossa trimmattavaksi, täytyyhän sitä vähän laittautua viikonlopun näyttelyyn. Jonne on muuten tulossa 670 pentua! Täytyy sanoa että näin ensikertalaiseksi olin järkyttynyt tuosta määrästä. Jotenkin olin kuvitellut että koiria tulee huomattavasti vähemmän. Saas nähdä mikä meteli paikalla on, kaaos nyt ainakin.
Eilissä iltana treenien päätteeksi käytiin syömässä Merjan herkullisia suklaamuffinsseja. Niin, muffinssit meidät vei mukanaan, jos ihmettelitte mihin me niin vauhdilla kadottiin.
Ossi ja Väiski kuolasi minun taskuista löytyviä herkkuja, johon Merja kommentoi ettei ole koko (aikuisten) koirien aikana syöttänyt koirille niin paljon treeninameja kuin meikkis ekan puolen vuoden aikana. Totesi kyllä perään hyvin tahdikkaasti että siitä huolimatta Ella ei ole lihava ;o)
Niinhän se tahtoo mennä, että palkittava on sillä mikä koirasta palkinnolta tuntuu. Leluja käytettäessä, niitä joista Ella ylipäätänsä innostuu, tyttö tahtoo saada liian kovat kierrokset päälle. Nameilla koiran saa rauhallisemmin tekemään tahdotut asiat. Ainakin tällä hetkellä tilanne näyttää hyvälle, saas nähdä koska murkkuilut alkaa painaa päälle ihan toden teolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti