Tiistaina vietin etätyöpäivää. Käytiin aamulla Ellan kanssa lenkillä metsässä. Heti kun päästiin metsään, niin törmättiin Pupujussi Laukkariseen, joka oli odottelemassa meitä. Elmeri siitä ilahtui kovasti, ja otti pienet kisaspurtit. Pupujussi Laukkarinen oli sitä mieltä että on nopeampi, ja loikki karkuun. Elmeri jäi toiseksi.
Yllätyksekseni tyttö tuli hienosti takaisin kun pikkuisen viheltelin. En siis käyttänyt pilliä, enkä edes viheltänyt kovasti, vaan ihan hissukseen. Ella tuli luo hirmuisen iloisena. Kävi kääntymässä ja meni sitten uudelleen haistelemaan Herra Laukkarisen jälkiä.
Samoiltiin siinnä sitten pitkin metsää, ja lenkki venyi pidemmäksi kuin oli tarkoitus. Elma-neiti juoksenteli pitkin ja poikin, ja nautti metsän tuoksuista. Jossain vaiheessa taisi olla tuoreita jälkiä, kun tyttö häipyi näkyvistä. Odottelin siinnä sitten aikani ihan hissunkissun hiljaa, jotta tyttö joutuu etsimään minut. Sieltä se sitten saapui tyytyväisenä itseensä, kieli pitkällä roikkuen.
Palkitsin Ellan luoksetulosta, ja tämän jälkeen koira pysytteli suht lähellä. Kotia tultua huomasin että Ella nuolee toista tassuaan, ja niinhän siinnä oli käynyt, että tassussa oli pieni viiltohaava anturassa. Näin ollen tällä viikolla ollaan oltu suht pienellä liikunnalla.
Tänään me ollaan saatu hyviä uutisia, Ella pääsi mukaan Kirkkonummen Kennelkerhon Pentutottelevaisuus kurssille =o) Mukava kun päästään harjoittelemaan jotain ryhmässä lähempänä kotia. Nuo Ojangon treenireissut kun tarkoittaa meille n.100 km:n ajoa/kerta. No, toiset kuskaa lapsia harrastuksiin harva se päivä, ja meillä on "vaan" tämä Elmeri.
Ai niin, on minulla muitakin ilon aiheita. Nyt näyttää siltä, että Ella on tajunnut miten hihnassa pitää käyttäytyä! Kärsivällisyys on ollut koetuksella, ja välillä saa keksiä uskomattomia temppuja, että koiran huomion saisi kiinnitettyä jostain muusta mielenkiintoisesta kohteesta (toiset koirat, linnut, ihmiset tms). Mutta, totta tosiaan, nyt tyttö kulkee jo pidempiäkin matkoja hienosti hihnassa, ja huomautuksesta palaa hienosti sivulle. Eihän se mitään täydellistä vielä ole, mutta hienosti ollaan edistytty. Kyllä tämä tästä. Luulen että homman vaikeus on piillyt siinnä, että Ella saa kuitenkin olla vapaana ison osan lenkeistä (metsässä). Kadulla kävelyä on murto-osa matkasta, kun asutaan alueen reunamilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti